Opintoretki Seitsemisen kansallispuistoon

Oli kylmä tiistainen talvipäivä, kun ykkösluokkalaiset suuntasivat ensiluokkaiselle opintomatkalle Seitsemisen luonnonkauniiseen kansallispuistoon. Mukaamme matkalle lähti opettajista Petri Teko-Kotoi, joka saapui bussiin viimeisimpien joukossa. Ilman opettajaa reissusta olisi varmasti tullut katastrofaalinen farssi.

Ajettuamme pelipaikalle saimme heti kokea neitseellisen luonnon raakuuden, sillä luontoäiti oli päättänyt tarjota meille koko päivän kestävän lumisateen. Osaa oppilaista jo hiukan hirvitti, mutta kierros saatiin Petrin johdolla nopeasti käyntiin.

IkipetajaKuvateksti:Tarkkasilmäinen saattoi bongata jonkun männyn latvasta petolinnun pesän.

Jo kierroksen alussa törmäsimme todella suuriin ja vanhoihin mäntyihin, jonka kaltaisia ainakaan allekirjoittanut ei ollut elinaikanaan ennen nähnyt. Rinnankorkeudeltaan suu- rimmat männyt olivat reippaasti puolen metrin paremmalla puolella. Monista männyistä pystyi myös silminnähden näkemään, kuinka puut ovat joutuneet kokemaan elämänsä aikana useita metsäpaloja. Jotkut eivät olleet selvinneet, ja tästä todisteena olivat mahtavat kelomännyt.

lumisadesininen reppu1Kuvateksti: Lumentulo ei haitannut opetuksen kulkua.

jonossa 2Kuvateksti: Polunvarrella oli paljon suuria kelomäntyjä.

Matkan varrelta löysimme myös suuren kelopuun, jonka latvassa oli suuri onkalo. Tämän kaltaisessa paikassa asustaa yleensä esim. viirupöllö. Polun varrella oli myös räme.

Kelopuu3Todennäköisesti huuhkajan asuttama kelopuu.

jalkarikko4Kuvateksti: Metsän koulutusohjelma on armoton, sillä edes jalkarikko ei riitä syyksi jättää opintoretkeä tekemättä ;-).

Kierroksen jälkeen oli tiedossa eväiden syöntiä laavulla, joka sijaitsi jääpeitteisen järven rannalla. Eväinä ihmisillä oli tonnikalaa, makkaraa, leipää ja lämmintä juotavaa.

ruokailu5Kuvateksti: Taukopaikalla tunnelma oli perinteinen.

Ruokatauon jälkeen matka jatkui kävellen kohti seuraavaa kohdetta. Seuraava etappi oli kuusivaltainen metsä, jossa oli havaittavissa luonnontilaiselle kuusimetsälle tyypillinen pienaukkouudistuminen. Petri kertoi eriasteisten lahopuiden merkityksestä metsän eliöiden kannalta. Opimme myös tunnistamaan eri lahopuuasteet, joita on kaikkiaan 4. Kuusimetsästä löytyi hyvin paljon kaatuneita puita, joista valtaosa oli kaatunut 2000-luvun suurissa myrskyissä. Näimme myös paikan, joka on kuvattu Aarniometsä-kirjaan.

lahopuu8Kuvateksti: Opiskelijat riemuitsemassa neljännen asteen lahopuun löytymistä.

kaapa7Kuvateksti: Tytöt iloitsivat löydettyään suuren käävän.

ryteikkoa9Kuvateksti: Maasto oli paikoin vaikeakulkuista, mutta metsäammattilainen hallitsee hankalatkin olosuhteet.

Teksti ja kuvat: Mikko Uusitalo, ryhmän 13IM opiskelija.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *