Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2014

TAMKOn Tursajaiset 10.9.2014

TAMKOn eli Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan Tursajaiset ovat joka syksy toistuva tapahtuma, jossa Tampereen ammattikorkeakoulun uudet opiskelijat, Tursaat, laitetaan koville. Ideana on toimia ryhmissä ja suorittaa annettuja tehtäviä salaperäisessä paikassa X.

kuva 1Kuvateksti: Oman luokan yhteishengen nostattamiseksi jokaisella luokalla oli teema, jonka mukaan oli pukeuduttava. Metsäläisillä teemana oli tänä vuonna ”TAMKin nopein”.

kuva2Kuvateksti: Värikäs kulkue vyöryy kohti määränpäätä.

TAMKin pihalle kokoontunut, lähemmäs tuhatpäinen ihmisjoukko lähti tuutoreidensa johdolla vaeltamaan kohti Keskustoria puoliltapäivin. Keskustorilla kokoontumisen, fiilistä nostattavan jumppahetken sekä perinteisen Tursas-valan jälkeen alkoi siirtymä kohti tapahtumapaikkaa X. Erilaisiin mielikuvituksellisiin ja värikkäisiinkin asusteisiin pukeutunut kulkue ei voinut jäädä huomaamatta, jos oli puolenpäivän aikaan liikkeellä Tampereen keskustassa välillä TAMK – Keskustori – paikka X.

kuva3Kuvateksti: Rasteilla vaadittiin ryhmätyötä ja hyvää yhteishenkeä.

Tursajais-päivä on pitkä, joten paikalla huolehdittiin nesteytyksen lisäksi ravinnonsaannista, turvallisuudesta ja siisteydestä. Näistä vastasivat grilli, ensiapupiste, järjestyksenvalvojat, lukuisat bajamajat sekä tarkat rastinpitäjät, joilta sai kuulla kunniansa jokaisesta luontoon viskatusta tölkistä tai roskasta.

kuva4Kuvateksti: Elokuva- ja tv-alan rastilla päästiin esittämään performanssitaidetta.

kuva5Kuvateksti: Vuoreksen rastilla Tursaat pääsivät pulahtamaan vaahtoon.

Jos pitkästä Tursajais-päivästä selvisi, jatkui ilta yöhön ja yökerho Unioniin.
Seuraavana päivänä väsyneet Tursaat saapuivat taas koululle ja jatkoivat opiskeluaan, yhtä kokemusta rikkaampina.

Teksti ja kuvat: Varatuutorit Iida Kauhanen ja Krista Katajainen

Ykköseltä kakkoselle

Kuva MiskaMiska Kuru, metsätalousinsinööriopiskelija (vuosikurssi 13IM)

Haastattelussa nykyinen 2. vuosikurssin opiskelija, joka kertoo hiukan itsestään ja ensimmäisestä kouluvuodestaan Tampereella.

Mistä olet kotoisin?
– Tammelan kunnasta.
Mikä on suhteesi metsään?
– Ei ole mitenkään erityistä suhdetta. Suuri osa Tammelasta on metsää, ja pienempänä olen ollut usein isäni kanssa metsässä. En ole mikään hippi, mutta mielestäni metsässä on mukavaa olla.
Miksi valitsit metsäalan?
– 1. ja 2. vaihtoehtoni olivat lukion jälkeen yhteishaussa maantieteen opiskelu Turussa ja Helsingissä. 3. vaihtoehtoni oli metsäala, jonne sitten lopulta päädyin. Metsäalaan päädyin, koska meillä on kotona kuitenkin jonkin verran isällä metsää omistuksessa. Suomesta suurin osa on metsää, joten luulisi töitä riittävän tällä alalla.
Miten kuvailisit metsäalan koulutusta lyhyesti? Entäpä opetusta ja opettajia?
– Opetus on todella käytännönläheistä, metsässä ollaan paljon. Oletin, että opetus olisi ollut teoreettisempaa, mutta käytännönläheisempi opetus on mielestäni hyvä asia. Kurssitarjonta on kattava ja monipuolinen. Kurssien opetuksesta on myös todellista hyötyä työelämässä, esimerkkinä ruotsin kielen kurssi (jota Miska odottaa kauhunsekaisin tuntein).
Opetuksen taso on ollut pääasiassa todella hyvää. Opettajien välillä on kuitenkin eroja opetustyylissä ja tiedoissakin, mikä johtuu opettajien erilaisista koulutus- ja työtaustoista. Opettajien joukosta löytyy niin biologia, metsänhoitajaa kuin metsätalousinsinööriäkin.
Oliko ensimmäisen vuoden jaksotus onnistunut?
– Helppo alku, sanoisinko sopivan helppo. Vaikeustaso kasvoi tasaista vauhtia aina kevättä kohti. Alussa lähdettiin liikkeelle kasvintunnistuksesta ja tutoriaalikäytännön opettelusta. Kivijalkaa jatkolle lähdettiin rakentamaan aivan perusteista.
Riittääkö vapaa-aikaa harrastuksille koulun ohessa?
– Kyllä riitti, suorastaan todella hyvin. Vapaa-ajan kanssa ei ollut ongelmaa. Jos kuitenkin seuraavana päivänä oli merkattu koe, jäin todennäköisesti kotiin lukemaan.
Plussat ja miinukset koko vuodesta
+ Opitun tiedon hyödyntämisen mahdollisuus esim. kotimetsässä
+ Käytännönläheinen opetus (esim. raivaussaha- ja moottorisahakurssi)
+ Opiskelijabileet!
– Paikoitellen opetus on tuntunut sekavalta (kurssilla monta eri opettajaa, mielipidettä ja rautaa tulessa)
– Välillä pitkähköjä taukoja keskellä päivää
+ Hyvä luokkahenki, luokka täynnä tosi hyviä tyyppejä!
Kaduttaako, että valitsit metsäalan?
– Ei kyllä tosiaan kaduta! Välillä aamuherätykset sateisena aamuna ennen metsäretkeä horjuttavat uskoa, mutta en pidä juuri minään.

Teksti ja kuva: Mikko Uusitalo

Ykkösluokkalaisten ekskursio siemenkeskukseen ja taimitarhalle 8.5.2014

Kylmä ja pilvinen aamu, vesisade ja kevätväsymys. Onneksi metsäopiskelija on tottunut jos jonkinlaiseen sääilmiöön ja rasitustilaan, eikä reissulle lähteminen tuottanut tuskaa. Tämän päivän opintoretki suuntautui Oittiin Tapion siemenkeskukselle sekä FinForelian taimitarhalle Nurmijärvelle.

Reissun aluksi kävimme tutustumassa nuorehkoon siemenpuuviljelmään, minkä koko oli useita hehtaareja. Siemenpuuviljelmiä oli perustettu niin männylle kuin kuuselle, mutta männyn pinta-ala oli huomattavasti suurempi. Koko alue oli aidattu, kuten myös jokainen siemenpuu. Tällä pyritään ehkäisemään tuholaisten, kuten myyrien ja hirvieläinten, vaikutus nuoriin siemenpuihin.

kuva1Kuva hiljattain perustetulta siemenpuuviljelykseltä

kuva2Pääsimme tutustumaan siemenkeskuksen laboratoriotiloihin.

kuva3Siemenvarastolla oli eri puiden siemeniä mahdollisuus vertailla keskenään

kuva4Kuvassa itämiskoe, jonka perusteella siemenerän itävyysprosentti määritellään

Siemenkeskuksen sisätiloissa tutustuimme siementen käsittelyyn, lajitteluun ja pakkaukseen. Laboratoriossa käynnissä ollut itävyyskoe on osa siementen tuotantoketjua, jossa saadaan selville jokaisen siemenerän yksilöllinen itävyys. Itävyyden perusteella määräytyy pitkälti myös siemenen hinta. Piipahdimme nopeasti myös tien toisella puolella varttuneemmalla siemenpuuviljelyksellä.

kuva5Siemenpuuviljelmän puut eroavat selkeästi ”normaaleista” lajiyksilöistä.

kuva6Kuvan laitteiston avulla jokaiseen kennon paakkuun tulee yksi siemen

kuva7Näinkin pienistä sirkkataimista voi kasvaa useiden kymmenien metrien pituisia puita

kuva8Liian pitkään samoissa kennoissa kasvatetut taimet alkavat olennaisesti syödä toistensa elinvoimaisuutta

kuva9Osan taimien kastelusta hoitaa automaattinen kastelujärjestelmä

Matka jatkui FinForelian taimitarhalle, jossa saimme perustavanlaatuisen opastetun kierroksen taimien tuotannosta, johon kuului kylvö-, kasvatus- sekä kylmävarastointiosastolla vierailu. Ulkona kävimme katsomassa vielä lukemattomia taimiplantaaseja, joissa kausityöläiset olivat työn touhussa. Tässä vaiheessa useamman mahaa alkoi jo kurnimaan, ja matka ABC:n kautta takaisin kotiin saattoi alkaa.

Teksti ja kuvat: Mikko Uusitalo