Beannachdan à Alba!

elikkäs terkkuja Skotlannista! Kielenä on gaeli, paikallinen alkuperäiskieli.
Suoritan kevätlukukauden opintoni Invernessin kaupungissa, Skotlannissa. Oppilaitoksena on Scottish School of Forestry, joka on osa Inverness Collegea, joka on osa University of Highlands and Islandsia. Tiedän, monimutkaista, itselläkin meni kolme kuukautta selvittää miten tämä homma toimii. Käytännössä tällä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, paitsi silloin kun joku kysyy, missä opiskelen.

Kuva Auntola Metsän kampus ei ole mitenkään hulppea, mutta eipä sen tarvi ollakaan. Ilmapiiri metsäläisten kesken on todella rento ja ystävällinen, kuten sekä skotti- että metsäkulttuuriin kuuluu.

Skotlantilainen (tai ainakin tämän yliopiston) opintosysteemi toimii hieman eri lailla kuin Suomessa. Täällä tavallinen reitti kandidaatin tutkintoon kulkee erilaisten alempien tutkintojen kautta. Ensimmäisenä opintovuonna suoritetaan Higher National Certificate (HNC Forestry), jonka jälkeen tarkoitus on viettää toinen vuosi kokonaisuudessaan työharjoittelussa. Kolmantena vuonna suoritetaan Higher National Diploma (HND Forestry) ja mikäli vielä haluaa jatkaa, neljäntenä vuonna suoritetaan lopullinen kandin tutkinto (BSc of Sustainable Forest Management). Missä tahansa vaiheessa voi siis lopettaa opinnot, ja silti on jonkintasoinen tutkinto taskussa. Kätevää? Vuoden mittaisen harjoittelun aikana opiskelijat pääsevät myös yleensä kokeilemaan useita erilaisia työtehtäviä, mikä valmentaa heitä mielestäni parhaalla mahdollisella tavalla opiskelun jälkeiseen työelämään.

Kuva douglasEuroopan pisin havupuu, douglaskuusi, 66,4 metriä.

Kuva avohakkuuAvohakkuut on täällä aika karua katsottavaa.

Kuluneen kolmen kuukauden aikana olen päässyt näkemään ja oppimaan paljon paikallisesta metsätaloudesta ja -teollisuudesta. Opettajat ottavat meidät vaihtarit hyvin huomioon ja ilmoittavat aina erilaisista maastoretkistä ja vierailuista, vaikkemme olisikaan kyseisillä kursseilla. Tämän ansiosta pääsin mm. vierailemaan OSB-levytehtaalla sekä seuraamaan köysiratajuontoa aika hienoissa maisemissa. Ja pitipä tulla tänne asti näkemään Bracke-istutuskonekin. Toukokuussa on luvassa vielä viikon mittainen opintomatka Englannin ja Skotlannin rajoille tutustumaan mm. Lake Districtin kansallispuistoon.

Paikallinen metsätalous ja metsänhoito tuntuvat välillä olevan melko lapsen kengissä. Harvennukset jäävät usein tekemättä, ja avohakkuut ovat valtavia eikä sanaa säästöpuu tunneta (toisaalta tuuli puhaltaisi kyllä täällä säästöpuut heti nurin). Metsätalouden kannattavuuteen vaikuttaa suomalaisin silmin katsottuna huono metsätieverkosto. Lisäksi ongelmia aiheuttaa suuri peurakanta, joka tekee metsien uudistamisesta paikoitellen lähes mahdotonta ilman aitausta. Skotlannin pinta-alasta metsien peitossa on tällä hetkellä 17 %, ja tavoitteena on 25 % vuoteen 2050 mennessä, pääasiassa havupuuistutusten avulla. Sitkakuusi (Picea sitchensis) on kova sana, se kasvaa täällä uudistuskypsäksi parhaimmillaan 40 vuodessa. Kovassa huudossa on myös sanapari ”native woodlands”, jolla yleensä tarkoitetaan männiköitä. Niiden pinta-alan lisäyksellä halutaan kunnioittaa perinteitä, suojella ja lisätä biodiversiteettiä sekä tiettyjä uhanalaisia lajeja (mm. metso on erittäin korkeassa asemassa) sekä tietysti tuottaa taloudellista voittoa.

 

Kuva rinne

Kuva köysirata

Kuva motoSuomalainen (ja ruotsalainen…) metsätalous tunnetaan täällä hyvin ja sitä pidetään suuressa arvossa. Moni onkin ihmetellyt, miksi minä, suomalainen, tulin tänne opiskelemaan metsätaloutta. Olen kuitenkin oppinut täällä paljon ja on mielenkiintoista nähdä oikeasti, miten metsätaloutta harjoitetaan oman maan rajojen ulkopuolella. En myöskään ajattele, että ulkomaanvaihdossa olisi kyse pelkästään opiskelusta. Tämä on kokemus, joka linkittyy kaikkiin elämänalueisiin, ja opiskelu tulee siinä samalla.

Kuva muffinssiTässä tapa joka voitaisi adoptoida TAMKiin: opettajan leipomia muffinsseja maastopäivänä.

Olen todella nauttinut ajastani täällä. Inverness on ihana ja kaunis kaupunki, paikalliset ihmiset todella ystävällisiä ja eipä sääkään ole ollut aivan niin kauhea kuin etukäteen pelkäsin. Skottimurrettakin ymmärtää päivä päivältä enemmän. Asia, jota täällä rakastan kaikkein eniten, on maisemat. Harva tulee ajatelleeksi sitä maisemien monimuotoisuutta jonka Skotlannista voi löytää: kaikkea pitkistä hiekkarannoista jyrkkiin rantakallioihin, korkeisiin vuoriin ja upeisiin metsiin, unohtamatta tietenkään kanervaa kukkivia nummia ja niillä käyskenteleviä lampaita. Täällä on jokaiselle jotakin, vaikkakaan ei siellä rannalla paljon aurinkoa palvota näissä lämpötiloissa ja tällä sademäärällä.

Kuva rantsuKuva maisemaaKuva lammasKuva narsissi

Olen aidosti iloinen ja onnellinen, että olen saanut viettää kevääni juuri täällä, juuri näiden ihmisten kanssa, ja nyt, kuukausi ennen kotiinpaluuta, kun kevät alkaa olla jo pitkällä ja luonto kauneimmillaan, alan pelätä paluulennon aiheuttamaa haikeutta (ja heti paluun jälkeen alkavaa harjoittelujaksoa). Uskon kuitenkin että viimeiset viikkoni täällä ovat yhtä upeita kuin menneet, ja että vaihdon päättyessä voin sanoa sen todella kannattaneen.

Love,
Krista
Kuva Erasmus Kuva metsämiesten säätiö

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *