Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2016

Puunkorjuuta kokorunkomenetelmällä

Vaikka metsätalousopiskelu on hyvinkin maastopainotteista, koostuu opintojen neljäs        vuosi kuitenkin pääasiassa teoriaopinnoista. Maastopäiviä oli jo ehtinyt tulla vähän ikävä, ja otimmekin ilolla vastaan mahdollisuuden päästä käymään Koskitukin avohakkuuleimikolla, jossa hakkuu toteutettiin kokorunkomenetelmällä.
Meillä täällä Pohjoismaissahan vallalla on puutavaralajimenetelmä, jossa rungot katkotaan haluttuihin mittoihin jo kaadettaessa. Kokorunkomenetelmässä taas rungot katkotaan vasta tuotantolaitoksella, jolloin ne saadaan katkottua optimaalisesti tiettyyn käyttötarkoitukseen. Kokorunkomenetelmä on yleisempi käytäntö muualla maailmassa.

kuvaK1kuvaK 2

Vierailu leimikolla oli mielenkiintoinen, koska ainakaan allekirjoittanut ei ollut moista korjuuta aikaisemmin nähnyt, eikä systeemiin ollut muutenkaan tullut kovin tarkasti pereh-dyttyä. Kuskeja jututtaessa kävi ilmi, että isoimpia vaatimuksia menetelmän käyttöön on riittävän suuri varastotila. Leimikkokaan ei saisi olla pienimmästä päästä, sillä myös puiden kaato vaatii enemmän tilaa ja sen täytyy suuntautua niin, että tyvi osoittaa varastopaikalle, jotta pölkyt saadaan kuljetettua. Puiden kaukokuljetus puolestaan asettaa omat rajoituksensa esimerkiksi tien mutkaisuudelle.

Metsäkuljetukseen leimikolla käytettiin pihtipankkoja, joilla saadaan juonnettua noin 20 m3 puuta kerralla; siis saman verran kuin tavallisessa metsätraktorikuormassa mutta paljon nopeammin. Tämä oli ainakin itselleni yllätys, sillä mielestäni tällainen metsäkuljetus näytti melko hitaalta. Metsätraktorin pihtipankot on suht nopeasti vaihdettavissa tavallisiin, jotta metsästä saadaan kuljetettua pois myös kuituosat siihen tavalliseen tyyliin.

Kokorunkomenetelmä on siis siihen soveltuvalla leimikolla tehokas systeemi ja palvelee varsinkin tukkien loppukäyttäjää. Myös hakkuukonekuskille työ on helpompaa ja molemmat työmaalla tapaamamme kuskit toivoivatkin enemmän tällaisia työmaita. Mielenkiintoista olisi päästä vierailemaan myös sahalla ja nähdä näiden pitkien tukkien katkonta- ja käsittelyprosessi.

kuvaK3

Teksti ja kuvat Krista Katajainen

Voimalinjaa nauhoittamassa

Neljännen vuosikurssin (12im) opiskelijat tekivät syksyllä loppurutistuksen luokan varainhankintaan, kun Metsänhoitoyhdistys Päijät-Häme tarjosi meille työmaaksi Parkanosta Ylöjärvelle ulottuvan 110kW voimalinjan reunapuuston hakkuun nauhoitusprojektia. Me emme olleet saaneet nauhoituksesta tarpeeksemme kesän harjoitteluissa, joten tartuimme tietenkin tarjoukseen. Tämän noin 90 kilometrin pituisen linjan lisäksi tehtiin myös lyhyempi, 14 kilometrin nauhoituspätkä Satakunnan puolella.

kuva1Homma aloitettiin, kun saatiin mhy:ltä kartat ja ohjeistus työn tekemiseen. Linjan               reunoille nauhoitettiin siis metsätilojen rajat, jotta konekuskit tietävät milloin tilanomistaja vaihtuu. Lisäksi mittasimme jokaisen tolpan kohdalta etäisyyden, jonne asti hakkuu minimissään on tarkoitus toteuttaa.

Nauhoitustyötä tehtiin loka-marraskuussa yhteensä neljänä päivänä vaihtelevalla osallistujamäärällä. Nauhoitus suoritettiin yleensä työpareittain tai -partioittain kahden parin käyttäessä yhtä autoa. Parhaimmillaan työ oli erittäin tehokasta, kun linja jaettiin sen kanssa risteävien teiden kohdilta pätkiin niin, että työparit kulkivat joka toisen pätkän linjaa nauhoittaen ja tällä välin toinen työpari ajoi auton seuraavalle tielle ja lähti siitä taas etenemään jalan.

kuva2kuva3kuva4Maasto vaihteli matkan aikana komeista mäntykankaista upottaviin rämeisiin. Välillä maasto aiheutti myös ongelmia nauhoittajille, kun esimerkiksi leveiden suo-ojien ylitykset koituivat kylmäksi kohtaloksi.

Työ oli loppujen lopuksi ihan hauskaa puuhaa ja nauhoituspäivien tapahtumista on saatu monet hyvät naurut (kiitos kännykkäkameroiden, hassuttelut eivät pääse unohtumaan). Yhdessä tekeminen ja touhuaminen on kivaa ja nämä maastossa vietetyt päivät olivat hyvää vastapainoa neljännen vuoden hyvinkin teoriapainotteiselle opiskelulle. Tämä projekti oli hyvä esimerkki myös siitä, mitä kaikkea hyvää kesän harjoittelupaikka ja siellä luodut kontaktit voivat poikia. Aikaisempina vuosina kerätyillä sekä tästä tienaamillamme varoilla on oikein kiva lähteä keväällä opintomatkalle Itävaltaan!

kuva5

Teksti Krista Katajainen
Kuvat 12im opiskelijat