Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2017

Opintomatka Itävaltaan

13IM-vuosikurssilla oli jo milteipä opintojensa alusta asti tavoitteena lähteä opintomatkalle viimeisenä opiskeluvuotena. Tähän tarkoitukseen kerättiinkin varoja opintojen aikana tekemällä erilaisia pikkuhommia esimerkiksi puun- ja mansikantaimien istutusta. Itse matkaa järjestämään valittiin 3 vapaaehtoista. He selvittivät muun muassa matkan määränpään, järjestivät vierailuja määränpäässä sekä hankkivat majoitukset ja lennot. Matkanjärjestäjät saivat opintopisteitä työstään. Apua suunnitteluun saatiin myös aiemmalta vuosikurssilta, joka oli myös tehnyt opintomatkan Itävaltaan.

Sunnuntai

Matkaan lähdettiin sunnuntaiaamuna Helsinki-Vantaan lentokentältä. Meillä oli yksi lennon vaihto Berliinissä.  Päästyämme perille Wienin lentokentälle huomasimme, että matkalaukuillamme oli eri suunnitelmat opintomatkan kulusta kuin meillä. Ihmetyksemme oli suuri kun Wienin lentokentällä odottelimme matkalaukkujamme saapuvaksi ja meille ilmoitettiin, että yksikään laukku ei ollut selvinnyt pahamaineiselta Berliinin Tegelin lentokentältä Wieniin. Ilmoitimme välittömästi matkalaukkujen katoamisesta ja meille sanottiin, että kadonneet matkalaukut saataisiin omistajilleen pikimmiten.

Lähdimme hyvillä ja luottavaisilla mielin tutustamaan keväiseen ja uskomattoman kauniiseen Wienin kaupunkiin. Kaupungin tarjontaan kuului erilaisia nähtävyyksiä, ravintoloita, kauppoja, kapakoita, puistoja, kahviloita ja terasseja. Wienin kaupunki oli suunniteltu erittäin kätevästi. Päivisin ja aamuisin keskustan tiet olivat täynnä pyöriä ja jalankulkijoita ja autoja näkyi vain harvakseltaan.  Vasta illan tullen tiet avautuivat autoille. Tämä helpotti paljon kaupungissa liikkumista ja teki kaupungista erityisen miellyttävän kulkea.  Myös arkkitehtuuri Wienissä oli upeaa. Virastorakennukset, kirkot, muistomerkit ja museot olivat kolossaalisia, tyyliteltyjä ja jokaisella oli oma historiansa.

Kaupunkikierros

Kaupunkikierros Wienissä

Maanantai

Matkan toisena päivänä lähdimme tutustumaan arboretumiin, jonne matkamme kulki miellyttävän Wienin kaupungin halki. Arboretumille saavuttuamme saimme tutkiskella monenlaisia kasveja. Osa kasveista oli vanhoja tuttuja opiskeluajoilta, mutta osa oli täysin tuntemattomia ainakin allekirjoittaneelle. Yhtäkaikki, arboretumin suuri lajitelma kasveja yhdistettynä Wienin kevääseen oli jokaiselle elävöittävä kokemus.  Iltapäivällä oli ohjelmaan varattu vapaa-aikaa, jonka jokainen käytti haluamallaan tavalla. Olimme yhteyksissä hotellimme kautta Berliinin lentokenttään ja yritimme saada kontaktin kadonneisiin matkalaukkuihimme. Meille sanottiin, että osa laukuista oli löytynyt ja oli haettavissa seuraavana päivänä Wienin lentokentältä.

Arboretum

Wienin arboretum

Tiistai

Tiistaiaamuna ennalta valitut kuljettajat kävivät hakemassa vuokra-autot, joilla meidän oli tarkoitus liikkua viikkomme Itävallassa. Autojen haku sujui ongelmitta, jonka jälkeen jännittyneenä palasimme Wienin lentokentälle hakemaan kadonneita laukkujamme. Päästyämme lentokentällä katsomaan löydettyjä laukkuja tunteet olivat sekavat. Ihmiset, joiden laukku löytyi, olivat helpottuneita.  Lyhyemmän korren nostaneilla, joiden laukku oli yhä kateissa, päällimmäisenä tunteena oli pettymys. Ryhmästämme viisi jäi ilman matkatavaroitaan, mukaan lukien allekirjoittanut. Meille luvattiin, että matkatavaramme saapuisivat seuraavaan määränpäähämme Steyriin. Oli siis aika jättää taakse kaunis Wienin kaupunki ja suunnata kohti uusia haasteita. Matka alkoi kohti Steyria ja Stora Enson sahaa, jonne meille oli varattu vierailu ja esittelykierros. Matkalla oli mahdollista ihastella kaunista Itävallan maaseutua.

Saavuttuamme sahalle meitä odotti erittäin tervetullut voileipäateria. Samalla kun söimme, saimme kuulla esitelmän metsätaloudesta Itävallassa sekä sahan toiminnasta. Itävallassa kasvaa noin yksi kuutiometri puuta sekunnissa ja täten on periaatteessa mahdollista rakentaa yksi omakotitalo 40 sekunnin välein, ainakin puuntuotoksen puolesta. Lisäksi saimme todella yksityiskohtaisen esitelmän sahan tuotteista. Esitelmän jälkeen teimme opastetun kierroksen sahalla.
Stora2

Vierailijat Stora Enson sahalla Itävalassa

Seuraavaksi oli vuorossa vierailu korjuutyömaalla vuoren rinteellä. Korjuutyömaa oli matkatavaroiden hukkumisen johdosta ilman maastovarustusta olleelle ja Suomen oloihin tottuneelle metsätalousinsinöörinalulle vaikeapääsyinen. Myös itse työmaan korjuuolosuhteet olivat haastavat johtuen vuorenrinteen suuresta kaltevuudesta. Korjuun avuksi metsäkoneeseen olikin lisälaitteeksi asennettu vinssi, joka helpottaa korjuuta jyrkillä vuorenrinteillä. Oppaamme mukaan vinssi oli kustantanut noin 60 000 euroa. Oppaamme kertoi myös, että metsänomistajat saavat Itävallassa 90€/m3 tukkipuusta ja 60€/m3 kuitupuusta, mutta puunhinnoista vähennetään korjuukustannukset, joten hinnat asettuvat yleensä melko lähelle Suomen hintoja. Oppaamme kertoi myös erilaisista hakkuita koskevista rajoituksista Itävallassa. Suurin osa rajoituksista koski lumivyöryriskiä tai uhanalaisia lajeja. Lisäksi oppaamme kertoi hieman metsänomistusrakenteesta Itävallassa, joka on melko samanlainen kuin Suomessa. Valtio omistaa metsistä hieman alle kolmanneksen ja loput ovat yksityisomistuksessa. Jokamiehenoikeuksia Itävallassa ei ole.  Päivän lopuksi majoituimme  Steyriin hotelliin.

Hakkuukohde

Vuoristometsien hakkuuta Itävallassa

Keskiviikko

Keskiviikkona vierailimme Mauthausenin keskitysleirillä. Mauthausen oli yksi suurimmista natsi-Saksan keskitysleireistä ennen toista maailmansotaa. Hilpeä tunnelma vaihtui nopeasti synkäksi, kun lähdimme kiertämään keskitysleiriä. Leirissä oli mahdollista kuunnella koskettavia aikalaistarinoita. Lisäksi esillä oli yksityiskohtaista materiaalia leirin historiaan liittyen. Ehkä koskettavin ja mieleenpainuvin yksityiskohta leirissä oli pimeässä huoneessa oleva valtavan kokoinen kivipaasi, johon oli kirjattu ja valaistu kaikkien selville saatujen leirillä kuolleiden ihmisten nimet. Valaistuja nimiä oli käsittämätön määrä. Paasin katseleminen veti hiljaiseksi.

Uunit

Keskiviikko iltapäivän vietimme iloisemmissa merkeissä patikoimalla Kalkalpenin kansallispuistossa. Patikointi jylhissä, henkeäsalpaavissa vuoristomaisemissa oli mukavaa. Patikointipolun vieressä kulki joki, jonka vesi oli peräisin vuorilta sulaneesta lumesta ja lähteistä. Vesi oli kristallin kirkasta ja juomakelpoista. Edellisillan juhlinnasta ja reippaasta patikoinnista johtuen moni sammuttikin janonsa kylmällä vuoristovedellä. Patikoituamme noin 8 km pääsimme määränpäähämme alppiniitylle, jossa ennalta määrätyt esittäjät kertoivat tarkemmin alueen luonnosta. Päästyämme takaisin autoille alkoi matka kohti Zell am Seeta. Matka oli pitkä, mutta maisemat ja matkaseura mahtavaa. Matkan aikana erityistä huomiota herättivät Itävallan lukuisat kirkot. Milteipä jokaisessa läpi ajamastamme kylästä löytyi toinen toistaan hienompi kirkko. Rohkeimmat opiskelijat päättivät jopa kohottaa maljan jokaiselle näkemälleen kirkolle matkan aikana. Saavuttuamme Zell am Seehen majoituimme vuokraamamme asuntoon, jossa vietimme loppuajan opintomatkasta. Keskiviikkoiltana halukkaat lähtivät tutustumaan Zell am Seen yöelämään.

Yhteiskuva

Luokan yhteiskuva Kalkalpenin kansallispuistossa

Torstai

Torstai oli varattu vapaapäiväksi ja jokainen sai tehdä mitä halusi. Osa opiskelijoista oli päättynyt käydä patikoimassa lähivuorilla. Allekirjoittaneen intohimona on jo pitkään ollut laskettelu ja olinkin päättänyt käydä vuorilla laskettelemassa hinnalla millä hyvänsä. Saavuttuamme välinevuokraamoon meille kuitenkin sanottiin, että kyseinen päivä ei oikein sovellu lasketteluun, sillä vuoret ovat pilvien peitossa. Vuorilla siis satoi kaatamalla ja näkyvyys oli nolla. Tästä hieman lannistuneena päätimmekin lasketteluporukan kanssa lähteä ajelemaan vuoristoon ja tutkimaan lähikaupunkeja. Vuoristoajelu olikin mukavaa. Näimme matkallemme muun muassa kuulut Krimmlin vesiputoukset. Vuoristotiet mutkittelivat kuin käärme ja joka kierroksella maisemat olivat entistä upeampia. Alkaessamme saavuttaa vuorenhuippua huomasimme ilman kylmenevän ja maassa olevan lunta. Päästyämme vuoren toiselle puollelle pysähdyimme tutkimaan kaupunkia ja etsimään ruokapaikkaa.  Ruokailun jälkeen oli aika lähteä takaisin Zell am Seehen.  Illalla kävimme kaikki yhdessä syömässä ravintolassa ja muistelimme tutoropettajamme Eveliinan kanssa kulunutta neljää vuotta. Seuraavana aamuna Eveliina lähti takaisin Suomeen.

Huviajelua

Huviajelua vuorilla. Sekunnin kuluttua kuvaaja sai lumipallosta

Perjantai

Perjantaina kävimme toisessa lasketteluvälinevuokraamossa, josta saimmekin tarvittavat välineet edullisesti. Olimme päättäneet mennä Kaprunin jäätikölle laskettelemaan ja sää olikin siihen mitä mainioin. Seuraavat noin kuusi tuntia kuluivatkin nopeasti euforisissa tunnelmissa. Nautimme käsittämättömän upeista vuoristomaisemista ja mahtavista laskettelurinteistä. Välillä ei oikein tiennyt keskittyäkö lasketteluun vai maisemiin.  Valloitimme Kaprunin jäätikön haastavimman rinteen Black Mamban, jonka kaltevuus oli paikoitellen jopa 63 %. Päällimmäisenä mieleen jäätiköltä jäivät laskettelurinteiden pituus.  Useita kilometrejä pitkät rinteet olivat jaloille melko rankkoja laskettavia, mutta väsymyksen huomasi kunnolla oikeastaan vasta illalla. Perjantai ja laskettelu olivatkin allekirjoittaneen mielestä koko reissun ylivoimaisesti paras päivä!  Niille, jotka eivät lähteneet laskettelemaan päiväohjelmaan kuului patikointia muun muassa Krimmlin vesiputouksilla ja osa pääsi myös käymään Kaprunin jäätikölle, mikäli maksoi hissilipun ylös.

Laskettelu1Laskettelu2

Laskettelua Kaprunin jäätikköllä

Lauantai

Launtaina jätimme taaksemme Zell am Seen ja matkasimme kohti Salzburgia. Salzburgissa meitä odotti keskiaikainen Salzburgin linna, jonne kuljettiin köysihissillä. Linnassa oli esillä jos jonkinnäköistä keskiaikaista vermettä ja asetta. Ehkä huomiota herättävimpänä esillä linnassa oli keskiaikaista kidutusvälineistöä. Linnakierros jäi hieman lyhyeksi tarkan aikataulun vuoksi. Ruokailtuamme Salzburgin kaupungissa matkasimme kohti lentokenttää, jonne palautimme vuokra-automme ja jäimme odottamaan lentojamme. Suureksi iloksemme saimme tietää, että lentomme olivat myöhästyneet ja saisimme nauttia Salburgin ahtaasta ja melko tunkkaisesta lentokentästä vielä hetken pidempään. Kiitimme matkalaukkujemme huolellisesta toimittamisesta määränpäähän ja lentojen ajallaan olemisesta lentoyhtiötämme Air Berliiniä. Päällimmäisenä tunteena oli väsymys, kun vihdoin pääsimme matkaan kohti pahamaineista Berliiniä, jossa meillä olisi vielä yksi koneen vaihto ennen lentoa kohti koti-Suomea.

Teksti ja kuvat: Miska Kuru, 13IM

Jatkuvan kasvatuksen salat auki

Metsäneuvontapäivä Niihamassa

Kolmannen vuoden metsätalousinsinööriopiskelijoina järjestimme 22.4.2017 Tampereen seudun metsänomistajille metsäneuvontapäivän Niihaman majan lähiympäristössä. Koulutuspäivä tarjosi metsänomistajille tietoiskuja ja havainnollistavia esimerkkejä eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatuksesta sekä sen luomista mahdollisuuksista. Aihe valittiin metsänomistajien toiveiden perusteella. Tapahtuma oli maksuton, ja se keräsikin mukavasti väkeä paikalle.

Olimme suunnitelleet kolme rastia. Aihealueita rasteilla olivat muun muassa erirakenteiskasvatuksen perusasioiden läpikäyminen, johon kuului esimerkiksi termien ja lakiasioiden avaaminen sekä menetelmän hyödyistä ja uhkista kertominen. Toisella rastilla haluttiin avata tarkemmin erirakenteiskasvatusta vaihtoehtona metsänkäsittelylle. Kolmannella rastilla opittiin tunnistamaan sopivia kohteita erirakenteiskasvatukselle.

Perusasiat

Perusasiat haltuun rastilla yksi

Ykkösrastille osui järveltä tuuli, ja ensimmäisen osion päätteeksi Lotta veti taukojumpan koko porukalle. Näin saatiin veri kiertämään ja nivelet notkeiksi ja pystyttiin siirtymään rastille numero kaksi.

Taukojumppaa

Taukojumppaa

Rastilla kaksi tarkasteltiin erirakenteiskasvatuksen monimuotoisuuspiirteitä, menetelmään sisältyviä riskejä sekä taloudellisia seuraamuksia ja maisemallisia seikkoja. Eri-ikäisen metsän kasvatuksessa suositaan ja hyödynnetään alikasvoksia, jotka ovat tärkeitä suojapaikkoja lähes kaikille riistalajeille, erityisesti metsäkanalinnuille. Merkittävä osa metsänomistajista on kiinnostunut käyttämään erirakenteista metsän kasvattamista ainakin osassa metsiään.

Metsänomistajille jaettiin tietoiskuja sekä esitettiin kysymyksiä puolin ja toisin. Aiheet selvästikin askarruttivat ja kiinnostivat. Oli hienoa, että keskustelua syntyi. Rastilla käytiin läpi myös erirakenteisen metsänkasvatuksen riskejä, joita ovat juurikääpä, ilmastolliset riskit ja korjuuvauriot. Erirakenteiseen kasvatukseen liittyy tasarakenteista kasvatusta enemmän epävarmuustekijöitä ja mahdollisia riskejä ja ongelmakohtia.

Riskien ja monimuotoisuus-seikkojen lisäksi rastilla käsiteltiin myös erirakenteiskasvatuksen taloudellisia seuraamuksia. Metsänomistajat olivat kiinnostuneita erirakenteiskasvatuksen taloudellisista yksityiskohdista, ja rastilla käytiinkin läpi kasvatusmenetelmien vertailua 65 vuoden kasvatuskaudella.

Kakkosrasti

Kakkosrastin kaksijaksoinen metsä ja tuhdisti tietoa

Kolmosrastilla metsänomistajat jaettiin kahteen ryhmään. Toiminnalliset rastit kruunasivat hienon päivän, ja keskustelu oli vilkasta. Kohteella tutustuttiin Pirkanmaan kuusikoissa tuhoja tekevään juurikääpään sekä laskettiin taimia. Luontainen taimettuminen on ehdoton edellytys päivän teemana olevan menetelmän onnistumiselle. Toinen ryhmä tutustui samaan aikaan esimerkkileimikkoon. Puut oli nauhoitettu niin, että metsänomistajille pystyttiin havainnollistamaan leimikkoon jäävät, kasvatettavat puut sekä luonnonhoidollisesti säästettävät puut. Relaskooppi ja pohjapinta-ala tulivat tutuiksi, kun metsänomistajat pääsivät tarkastelemaan jäävien puiden pohjapinta-alaa.

Oikukas sää ilmoitteli itsestään räntäsateen muodossa viimeisen tunnin aikana, mutta onneksi ei tullut kuin pari pientä kuuroa.

Juurikääpä

Juurikäävän itiöemä ihmettelyä livenä

Mallileimikkoa

Mallileimikkoa ja taimien laskentaa

Kolmosrastilta suunnattiin takaisin lähtöpisteelle, missä pääsi tankkaamaan lämmintä kahvia ja makkaraa. Summa summarum: sekä kouluttajat että koulutettavat olivat erittäin tyytyväisiä päivään.

Teksti ja kuvat: Maarit Kallio, 15AIM