Kaikki kirjoittajan Eeva Sundström artikkelit

Sijoitusmessut 2015 Tampere-talossa

Tiistaina 24.3. järjestettiin Tampere-talossa perinteiset sijoitusmessut. Tampereen Nuorkauppakamari ry on järjestänyt messuja jo vuodesta 1999 lähtien. Sijoitusmessut ovat yleisölle täysin ilmainen ja avoin tapahtuma, ja viime vuonna messuilla kävikin melkein 2000 vierasta. Messut tarjoavat ajankohtaista tietoa sijoittamisen eri vaihtoehdoista sekä taloustilanteesta. Sijoitusmessuilla kohtaavat niin aktiiviset yksityissijoittajat, sijoitusalan ammattilaiset kuin eri alojen asiantuntijatkin. Messuilla yhtenä teemana oli tänä vuonna metsäsijoittaminen.

Messuille oli pystytetty oma Metsäsali, jossa riitti mielenkiintoista ohjelmaa ja asiantuntijoiden esitelmiä koko päiväksi. Metsäsalissa oli helppo huomata, että metsät ovat selkeästi kiinnostava sijoituskohde; sali oli jo aamusta saakka ääriään myöten täynnä. Huomasi heti, etteivät järjestäjätkään olleet odottaneet tällaista yleisöryntäystä, koska salin tilat olivat aivan liian pienet. Innokkaimmille kuulijoille kelpasivat seisomapaikatkin.

Salissa kuultiin päivän aikana kymmenkunta esitelmää eri alojen asiantuntijoilta. Jokaiselle esiintyjälle oli varattu noin puolituntia aikaa esitellä omia metsään liittyviä sijoitusvinkkejään. Esimerkiksi Jukka Pusa, Länsi-Suomen Metsätilat Oy LKV:n toimitusjohtaja, luennoi metsien kannattavuudesta sijoituskohteena. Ja kuultiinhan päivän aikana myös paljon muutakin kuin vain sijoitusasiaa. Muun muassa Suomen Metsäkeskuksen Jouni Räty esitteli Metsään.fi – palvelua, joka tarjoaa metsänomistajalle maksutta tietoa hänen metsistään. Työ- ja elinkeinoministeriön strateginen johtaja Sixten Sunabacka tarjosi katsauksen metsäalan tulevaisuuteen, jonka uskotaan vahvasti löytyvän biotaloudesta. Katsaus antoi hyvät perustelut sille, miksi metsäsijoittaminen on kannattavaa tulevaisuudessakin.

Messut tarjosivat mielenkiintoista tietoa metsäsijoittamisesta, vaikkei itsellä juuri nyt olisikaan varaa lähteä sijoittamaan. Vahva viesti kuitenkin kuului, että metsäsijoittaminen on kannattavaa myös tulevaisuudessa ja tulee säilymään huomion arvoisena sijoituskohteena. Toivokaamme vain, että ensi kerralla metsäpuolikin saa hieman isommat tilat…

Teksti: Satu Koivisto

Riistaseminaari 27.11.2014

Meton yhteyspäällikkö Tiina Eklund järjesti metsäalan ammattilaisille ja opiskelijoille riistaseminaarin Evolla torstaina 27.11.2014. TAMKista seminaariin kansainvälisiä riista-asiantuntijoita lähti kuulemaan kuusi metsäopiskelijaa.

Tiina mainitsi tervetulopuheessaan, että riistatietoutta metsäammattilaisten keskuudessa tulisi lisätä, ja siksi hän onkin aktiivisesti mukana järjestämässä opiskelijoille riista-aiheisia tapahtumia. Hän painotti, että riistanhoito on osa metsänhoitoa, ja riistan elinolosuhteet voidaan ottaa huomioon metsänhoitotoimenpiteissä ilman merkittäviä taloudellisia tappioita.Andreskuva1  Andres Lillemäen lennokas puheenvuoro oli virkistävä avaus seminaarille.

Seminaarin ensimmäinen puhuja oli virolainen Andres Lillemäe, joka toimii Viron Metsästäjäliiton varatoiminnanjohtajana. Hän kertoi sujuvalla suomen kielellä metsästyksestä Virossa. Hän paneutui metsästyksen etiikkaan ja kävi läpi virolaiset metsästyksen hyvät tavat, joissa oli omat pykälänsä muun muassa niin luonnon kuin riistan arvostuksesta ja arvon mukaisesta kohtelusta, metsästyksen käytännöistä kuten ampumisesta ja saaliin käsittelystä sekä koiran käytöstä metsästyksessä. Tärkein asia muistaa on, että eläimelle täytyy antaa mahdollisuus elää.

Janiskuva2Jãnis Baumanis kertoi riistakantojen kehityksestä valikoivan metsästyksen avulla.

Lounastauon jälkeen tohtori Jãnis Baumanis, Latvian Metsästäjäliiton puheenjohtaja, luennoi englanniksi riistapopulaation rakenteesta sekä valikoivasta metsästyksestä. Hän vertasi vääränlaista metsästystä sotaan: naiset ja lapset säästyvät, ja lisääntymiskelpoiset miehet tapetaan. Ja jotain on tehtävä, jotta tilanne paranee. Hän painotti, että valikoivassa metsästyksessä ei ole kyse kiellosta ”don’t shoot”, vaan kehoituksesta ”think about what you shoot”.

Viimeinen puhuja oli Evolta aikanaan metsätalousinsinööriksi valmistunut kansainvälinen trofeetuomari Veli Lappalainen. Hän kertoi trofeiden mittauksesta ja siitä, mitä trofeet kertovat riistakannasta ja sen hoidosta. Myös hän painotti puheenvuorossaan valikoivan metsästyksen merkitystä riistakannan hoidossa. Lopuksi seminaariyleisöllä oli mahdollisuus tuoda omia trofeitaan Velin ja Andresin mitattavaksi ja arvioitavaksi.

sarvikuva3Veli ja Andres mittasivat nämä metsäpeuran sarvet kultamitalin arvoisiksi.

Teksti ja kuvat: Krista Katajainen

Metsätalouden koulutus mukana Metsämessuilla

tiski

TAMKin metsätalouden koulutus osallistui 7.–9.11. Helsingin Messukeskuksessa järjestetyille Metsämessuille. Tarkoituksena oli markkinoida metsätalouden koulutusta sekä englanninkielistä ylempää ammattikorkeakoulututkintoa (Degree Programme in Management and Economy in the International Forest Sector), jonka hakuaika oli messujen aikaan parhaillaan käynnissä. Opiskelijaesittelijät kertoivat kiinnostuneille messuvieraille myös TAMKin BioHub-hankkeesta sekä metsän virtuaalikuvauksesta. Messuilla TAMKia edustamassa olivat metsätalouden 3. vuosikurssin opiskelijat Viivi, Satu, Elina, Krista, Lauri ja Juho.

Satu ja koululaisetPerjantaina messuvieraiden joukossa oli paljon koululaisryhmiä ja muita nuoria.

ArvontaTAMKin pisteellä messuvieraiden oli mahdollista osallistua leikkimieliseen tietokilpailuun, johon vastanneiden kesken arvottiin ketjurelaskooppi.

Perjantaina 7.11. messujen yhteydessä Pasilan kirjastossa järjestettiin myös MetsäRekry, johon TAMKista osallistuivat neljännen vuosikurssin sekä osa kolmannen vuosikurssin opiskelijoista. Meto Häme-Uusimaa Ry:n järjestämässä tilaisuudessa kuultiin erilaisia puheenvuoroja mm. Stora Enson, Suomen Metsäsäätiön sekä Meto Ry:n edustajilta. Yhteensä lähes satapäinen opiskelijayleisö sai tietoa erilaisista metsäalan työtehtävistä sekä vinkkejä työnhakuun. MetsäRekryyn osallistuneille jaettiin liput Metsämessuille, joten opiskelijat pääsivät vielä katsastamaan messujen tarjonnan, luomaan kontakteja sekä hyödyntämään näytteilleasettajien hyvät messutarjoukset!

Teksti ja kuvat: Krista Katajainen

GetTogether-saunailta 21.10.2014

pihallaLokakuun lopulla, kun myös neljännen vuosikurssin opiskelijat palasivat takaisin koulun penkille harjoittelujaksonsa jälkeen, ja muilla vuosikursseilla syksyn opinnot olivat jo pitkällä, Tampio järjesti jälleen perinteikkään GetTogether-saunaillan metsätalouden opiskelijoille. Tamkon saunatiloissa järjestetyn illanvieton tarkoituksena oli kerääntyä jälleen koolle pitkän kesän jälkeen sekä toivottaa uudet ykköset tervetulleiksi metsäiseen opiskelijaporukkaan.

molkkyLokakuisen alkuillan sää oli kolea, mutta se ei estä metsäopiskelijaa pelaamasta mölkkyä.

Illan ohjelma alkoi leikkimielisellä luokkien välisellä mölkkykilpailulla, jonka neloset veivät kirkkaasti. Kolmen TAMKissa vietetyn lukuvuoden aikana on siis opittu ainakin jotain.

palkitutTampio palkitsi voittajaluokan makeisilla.

Mölkynpeluun jälkeen siirryttiin sisätiloihin, ja naiset pääsivät korkkaamaan saunan. Samalla Tampion tuliterä grilli laitettiin ensimmäistä kertaa tulille. Pieni ja sievä pallogrilli osoittautui oikein oivaksi peliksi ja illan aikana kaikki halukkaat pääsivätkin grillaamaan makkaraa. Tampio tarjosi sisätiloissa kahvia ja pientä naposteltavaa illanviettäjille. Saunassa vuoro vaihtui ja miehet jatkoivat löylynheittoa iltamyöhään.

Ida kahviaTampion puheenjohtaja Iida tarjoili kahvia opiskelijatovereilleen.

KahvittelijatJa kahvi teki kauppansa.

Ilta jatkui kortinpeluun ja rennon seurustelun merkeissä. Vanhemmat opiskelijat pääsivät tutustumaan uusiin ykkösiin sekä vaihtamaan kuulumisia keskenään huolettoman ilmapiirin vallitessa. Ilta sujui rattoisasti, kuten aina metsäporukalla. Saunatilan vuokra-ajan päätyttyä innokkaimmat jatkoivat vielä iltaa kaupungin humuun.

kollaasi

Teksti: Krista Katajainen
Kuvat: Iida Kauhanen ja Krista Katajainen

TAMKOn Tursajaiset 10.9.2014

TAMKOn eli Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan Tursajaiset ovat joka syksy toistuva tapahtuma, jossa Tampereen ammattikorkeakoulun uudet opiskelijat, Tursaat, laitetaan koville. Ideana on toimia ryhmissä ja suorittaa annettuja tehtäviä salaperäisessä paikassa X.

kuva 1Kuvateksti: Oman luokan yhteishengen nostattamiseksi jokaisella luokalla oli teema, jonka mukaan oli pukeuduttava. Metsäläisillä teemana oli tänä vuonna ”TAMKin nopein”.

kuva2Kuvateksti: Värikäs kulkue vyöryy kohti määränpäätä.

TAMKin pihalle kokoontunut, lähemmäs tuhatpäinen ihmisjoukko lähti tuutoreidensa johdolla vaeltamaan kohti Keskustoria puoliltapäivin. Keskustorilla kokoontumisen, fiilistä nostattavan jumppahetken sekä perinteisen Tursas-valan jälkeen alkoi siirtymä kohti tapahtumapaikkaa X. Erilaisiin mielikuvituksellisiin ja värikkäisiinkin asusteisiin pukeutunut kulkue ei voinut jäädä huomaamatta, jos oli puolenpäivän aikaan liikkeellä Tampereen keskustassa välillä TAMK – Keskustori – paikka X.

kuva3Kuvateksti: Rasteilla vaadittiin ryhmätyötä ja hyvää yhteishenkeä.

Tursajais-päivä on pitkä, joten paikalla huolehdittiin nesteytyksen lisäksi ravinnonsaannista, turvallisuudesta ja siisteydestä. Näistä vastasivat grilli, ensiapupiste, järjestyksenvalvojat, lukuisat bajamajat sekä tarkat rastinpitäjät, joilta sai kuulla kunniansa jokaisesta luontoon viskatusta tölkistä tai roskasta.

kuva4Kuvateksti: Elokuva- ja tv-alan rastilla päästiin esittämään performanssitaidetta.

kuva5Kuvateksti: Vuoreksen rastilla Tursaat pääsivät pulahtamaan vaahtoon.

Jos pitkästä Tursajais-päivästä selvisi, jatkui ilta yöhön ja yökerho Unioniin.
Seuraavana päivänä väsyneet Tursaat saapuivat taas koululle ja jatkoivat opiskeluaan, yhtä kokemusta rikkaampina.

Teksti ja kuvat: Varatuutorit Iida Kauhanen ja Krista Katajainen

Ykköseltä kakkoselle

Kuva MiskaMiska Kuru, metsätalousinsinööriopiskelija (vuosikurssi 13IM)

Haastattelussa nykyinen 2. vuosikurssin opiskelija, joka kertoo hiukan itsestään ja ensimmäisestä kouluvuodestaan Tampereella.

Mistä olet kotoisin?
– Tammelan kunnasta.
Mikä on suhteesi metsään?
– Ei ole mitenkään erityistä suhdetta. Suuri osa Tammelasta on metsää, ja pienempänä olen ollut usein isäni kanssa metsässä. En ole mikään hippi, mutta mielestäni metsässä on mukavaa olla.
Miksi valitsit metsäalan?
– 1. ja 2. vaihtoehtoni olivat lukion jälkeen yhteishaussa maantieteen opiskelu Turussa ja Helsingissä. 3. vaihtoehtoni oli metsäala, jonne sitten lopulta päädyin. Metsäalaan päädyin, koska meillä on kotona kuitenkin jonkin verran isällä metsää omistuksessa. Suomesta suurin osa on metsää, joten luulisi töitä riittävän tällä alalla.
Miten kuvailisit metsäalan koulutusta lyhyesti? Entäpä opetusta ja opettajia?
– Opetus on todella käytännönläheistä, metsässä ollaan paljon. Oletin, että opetus olisi ollut teoreettisempaa, mutta käytännönläheisempi opetus on mielestäni hyvä asia. Kurssitarjonta on kattava ja monipuolinen. Kurssien opetuksesta on myös todellista hyötyä työelämässä, esimerkkinä ruotsin kielen kurssi (jota Miska odottaa kauhunsekaisin tuntein).
Opetuksen taso on ollut pääasiassa todella hyvää. Opettajien välillä on kuitenkin eroja opetustyylissä ja tiedoissakin, mikä johtuu opettajien erilaisista koulutus- ja työtaustoista. Opettajien joukosta löytyy niin biologia, metsänhoitajaa kuin metsätalousinsinööriäkin.
Oliko ensimmäisen vuoden jaksotus onnistunut?
– Helppo alku, sanoisinko sopivan helppo. Vaikeustaso kasvoi tasaista vauhtia aina kevättä kohti. Alussa lähdettiin liikkeelle kasvintunnistuksesta ja tutoriaalikäytännön opettelusta. Kivijalkaa jatkolle lähdettiin rakentamaan aivan perusteista.
Riittääkö vapaa-aikaa harrastuksille koulun ohessa?
– Kyllä riitti, suorastaan todella hyvin. Vapaa-ajan kanssa ei ollut ongelmaa. Jos kuitenkin seuraavana päivänä oli merkattu koe, jäin todennäköisesti kotiin lukemaan.
Plussat ja miinukset koko vuodesta
+ Opitun tiedon hyödyntämisen mahdollisuus esim. kotimetsässä
+ Käytännönläheinen opetus (esim. raivaussaha- ja moottorisahakurssi)
+ Opiskelijabileet!
– Paikoitellen opetus on tuntunut sekavalta (kurssilla monta eri opettajaa, mielipidettä ja rautaa tulessa)
– Välillä pitkähköjä taukoja keskellä päivää
+ Hyvä luokkahenki, luokka täynnä tosi hyviä tyyppejä!
Kaduttaako, että valitsit metsäalan?
– Ei kyllä tosiaan kaduta! Välillä aamuherätykset sateisena aamuna ennen metsäretkeä horjuttavat uskoa, mutta en pidä juuri minään.

Teksti ja kuva: Mikko Uusitalo

Ykkösluokkalaisten ekskursio siemenkeskukseen ja taimitarhalle 8.5.2014

Kylmä ja pilvinen aamu, vesisade ja kevätväsymys. Onneksi metsäopiskelija on tottunut jos jonkinlaiseen sääilmiöön ja rasitustilaan, eikä reissulle lähteminen tuottanut tuskaa. Tämän päivän opintoretki suuntautui Oittiin Tapion siemenkeskukselle sekä FinForelian taimitarhalle Nurmijärvelle.

Reissun aluksi kävimme tutustumassa nuorehkoon siemenpuuviljelmään, minkä koko oli useita hehtaareja. Siemenpuuviljelmiä oli perustettu niin männylle kuin kuuselle, mutta männyn pinta-ala oli huomattavasti suurempi. Koko alue oli aidattu, kuten myös jokainen siemenpuu. Tällä pyritään ehkäisemään tuholaisten, kuten myyrien ja hirvieläinten, vaikutus nuoriin siemenpuihin.

kuva1Kuva hiljattain perustetulta siemenpuuviljelykseltä

kuva2Pääsimme tutustumaan siemenkeskuksen laboratoriotiloihin.

kuva3Siemenvarastolla oli eri puiden siemeniä mahdollisuus vertailla keskenään

kuva4Kuvassa itämiskoe, jonka perusteella siemenerän itävyysprosentti määritellään

Siemenkeskuksen sisätiloissa tutustuimme siementen käsittelyyn, lajitteluun ja pakkaukseen. Laboratoriossa käynnissä ollut itävyyskoe on osa siementen tuotantoketjua, jossa saadaan selville jokaisen siemenerän yksilöllinen itävyys. Itävyyden perusteella määräytyy pitkälti myös siemenen hinta. Piipahdimme nopeasti myös tien toisella puolella varttuneemmalla siemenpuuviljelyksellä.

kuva5Siemenpuuviljelmän puut eroavat selkeästi ”normaaleista” lajiyksilöistä.

kuva6Kuvan laitteiston avulla jokaiseen kennon paakkuun tulee yksi siemen

kuva7Näinkin pienistä sirkkataimista voi kasvaa useiden kymmenien metrien pituisia puita

kuva8Liian pitkään samoissa kennoissa kasvatetut taimet alkavat olennaisesti syödä toistensa elinvoimaisuutta

kuva9Osan taimien kastelusta hoitaa automaattinen kastelujärjestelmä

Matka jatkui FinForelian taimitarhalle, jossa saimme perustavanlaatuisen opastetun kierroksen taimien tuotannosta, johon kuului kylvö-, kasvatus- sekä kylmävarastointiosastolla vierailu. Ulkona kävimme katsomassa vielä lukemattomia taimiplantaaseja, joissa kausityöläiset olivat työn touhussa. Tässä vaiheessa useamman mahaa alkoi jo kurnimaan, ja matka ABC:n kautta takaisin kotiin saattoi alkaa.

Teksti ja kuvat: Mikko Uusitalo

Nature Exchange 2014 – Skotlantilaisia vieraita Tampereella 5.–11.5.2014

Kuva1Nature Exchange on vuosittainen projekti, jossa ryhmä skotlantilaisia jollain tavalla metsään ja metsäalaan liittyviä ihmisiä tulee tutustumaan Suomeen, Tampereeseen, Tampereen ammattikorkeakouluun, metsiimme ja luontoomme. Vieraat majoitetaan ja heille järjestetään ohjelmaa viikon ajaksi. Tarkoitus on ollut, että metsätalouden koulutusohjelman opiskelijat ovat projektiopintoinaan tämän vierailun organisoineet, toteuttaneet ja toimineet isäntinä vieraille. Tästä syystä mekin tähän lähdimme mukaan.

Pääsimme vierailemaan monissa mielenkiintoisissa ja erilaisissa paikoissa viikon aikana. Vierailukohteita olivat muun muassa Teiskon luontokoulu Korento, Seitsemisen kansallispuisto, Siikanevan soidensuojelualue ja Helsingin yliopiston Hyytiälän metsäasema. Tämän lisäksi vieraamme tutustuivat TAMKiin ja Tampereen keskustaan sekä Pyynikin harjuun ja näkötornin kahvilan kuuluisiin munkkeihin.

Kuva 2 suollaSää oli harmaa Siikanevalla, mutta onneksi ei satanut

Vieraat viettivät myös yhden päivän opettajamme Manne Viljamaan seurassa metsoja ja muita lintuja tarkkailemassa. Metso ja Mannen asiantuntemus linnusta kiinnostivat vieraita, sillä metso on harvinainen lintu Skotlannissa, toisin kuin, ainakin toistaiseksi, Suomessa.

Kuva 3 viirupöllöKameraan ei tallentunut metsoa tällä kertaa, mutta sen sijaan komea viirupöllö, strix uralensis, englanniksi Ural Owl.

Viikko oli erittäin opettavainen, haastava ja mielenkiintoinen. Oli kiinnostavaa ja palkitsevaa olla mukana projektissa, joka piti itse suunnitella, organisoida ja toteuttaa alusta loppuun asti. Vieraamme olivat äärimmäisen kohteliaita ja aidon kiinnostuneita suomalaisesta luonnosta, elämästä ja metsäalan koulutuksesta. Viikon lopulla seistessämme lentokentällä ja hyvästellessämme vieraita, olo oli haikea, ja väsynyt.

Kuva 4 korvasieniViikon lopulla vieraat alkoivat olla vakuuttuneita siitä, että suomalaisilla on jokin pakkomielle korviin: korvasieni, korvapuusti, Korvatunturi, Koskenkorva, ja mitä näitä nyt on…

Teksti: Iida Kauhanen ja Teemu Kurki 12IM, Kuvat: Iida Kauhanen, Teemu Kurki ja vieraamme Skotlannista.

Koneviikko Kurussa

Toisen vuosikurssin opiskelijat viettivät kevään viimeisen viikon Kurussa metsäkoneiden parissa. Viimeistä kertaa pakollisena toteutettavan Metsäkoneiden huolto ja käyttö – kurssin luennot ja simulaattoriharjoitukset valmensivat meitä konetyöskentelyyn ja kurssi huipentui kolmeen päivään, joiden aikana pääsimme käyttämään hakkuukonetta ja kuormatraktoria sekä tekemään niihin tarvittavia huoltotoimenpiteitä. Tarkoituksena ei ollut kouluttaa meistä konekuskeja, vaan antaa meille käsitys metsäkoneenkuljettajan työstä ja siitä, miten sen vaiheet tulee ottaa huomioon esimerkiksi leimikon suunnittelussa.

Ponsse BeaverPonsse Beaverin hytti on niin tilava, että kyytiin mahtui opettaja neuvomaan sekä toinen opiskelija seuraamaan työskentelyä.

Viikko toteutettiin yhteistyössä Tampereen seudun ammattiopisto Tredun kanssa, josta meillä oli lainassa kaksi harvesteria ja kaksi kuormatraktoria. Konetyöskentelyssä meitä opastivat oman opettajamme Manne Viljamaan lisäksi Tredun opettajat Jouni Alakurtti ja Keijo Häkkinen, ja koneiden huollossa Jari Kuusiniemi niin ikään Tredusta.

PäivähuoltoEnnen työskentelyn aloittamista koneille tehtiin päivähuolto.
Luokka oli jaettu kahteen ryhmään, joista molemmat olivat kaksi päivää ajamassa koneilla ja yhden päivän huollossa. Ykkösryhmä starttasi homman maanantaina, kun kurvasimme autoilla TAMKilta Kuruun leimikolle ja aloimme arpoa, ketkä hyppäisivät ensimmäisinä kuskin paikalle. Ainakin allekirjoittanutta jännitti kovasti koneen hyttiin kiivetessä. Jännitys hälveni kuitenkin ensimmäisen kaasunpolkaisun myötä, ja tilalle tuli lapsenomainen innostus.
HytissäPonssen takapenkiltä oli hyvä seurata kaverin työskentelyä. Kuva Iida Kauhanen

Koneet pärisivät kaksi päivää ympäri leimikkoa, ja kuskit vaihtuivat lennosta. Kaikki pääsivät kaatamaan, karsimaan ja katkomaan puita harvesterilla sekä kuljettamaan pölkkyjä varastopaikalle kuormatraktorilla. Koska aloittelevien kuskien hakkuutahti ei ollut päätähuimaava, metsätraktorin kuormaamista harjoiteltiin useamman kerran samoilla pölkyillä siirtäen niitä paikasta toiseen. AjokonePuuta ajettiin metsästä varastopaikalle sitä mukaa, kun hakkuukoneilla saatiin kaadettua.

Ensimmäisen päivän aikana yhdellä hakkuukoneella saatiin hakattua noin kuusi kuutiometriä puuta. Jäimme siis hieman ammattilaisten tasosta; oikean hakkuukonekuljettajan tuotos kahdeksan tunnin työvuoron aikana on yleensä noin 100 kuutiometriä.

Koneen ikkunastaSateinen sää ei haitannut konetyöskentelyä. Hytissä oli mukavan lämmintä ja kuivaa.

Toisena päivänä saimme maastoon vieraaksemme saksalaisen professorin Friedbert Bomboschin Göttingenin ammattikorkeakoulusta. Hän kertoi meille nuotion ääressä metsätekniikan kehityksestä ja siihen liittyvistä tutkimuksista, joissa hän on ollut mukana. Oli mielenkiintoista kuulla, millaista uutta tekniikkaa maailmalla kehitellään koneellisen puunkorjuun tehostamiseksi.

BomboschHerra Bombosch luennoi metsäkonetekniikan kehittämisestä.
Keltaiset lasitHerra Bombosch lahjoitti meille keltaiset lasit, jotka hänen tutkimuksiensa mukaan parantavat havainnointikykyä maastossa.

Vahingoilta ei voi välttyä, kun vie näin ison porukan metsään työskentelemään isoilla koneilla. Oli kuitenkin ilahduttavaa huomata, että vahinkoja sattuu myös ammattilaisille, sillä suurimmat vauriot jäävään puustoon ja tuotettuun puutavaraan aiheutti eräs opettajista. Vaikka hän käsittelikin ajokonetta erittäin ammattimaisesti, ajoi hän epähuomiossa päin pystyyn jätettyä mäntyä ja samalla mäntykuitupölkkyjen yli. Me opiskelijat puolestamme emme saaneet aikaan suurempia vahinkoja, vaikka olimmekin kaikki ensimmäistä kertaa metsäkoneen puikoissa.

tauollaKaikki eivät voineet ajaa koneilla samaan aikaan. Kun toiset työskentelivät, toiset söivät eväitä.

motomittausKonetyöskentelyn lomassa harjoiteltiin myös motokontrollimittauksia.

Kolmantena päivänä suuntasimme Kurun Tammikankaan konehalleille, jossa saimme ensin hieman teoriaopetusta huolloista, minkä jälkeen haimme päällemme tyylikkäät työhaalarit ja siirryimme viereiseen halliin Ponsse Caribou – ajokoneen kimppuun. Teimme koneeseen 600 työtunnin välein tehtävän määräaikaishuollon. Näimme myös, miten hydraulijärjestelmään tarvittavia letkuja tehdään, ja innokkaimmat saivat kokeilla liitäntöjen kiinnipuristamista itse.

konepelti ylösKun konepelti saatiin ylös, moottorin ympärillä alkoi käydä kuhina.

Auvon riemuAuvo riemuitsi voittajan lailla vaihdettuaan öljynsuodattimen.

laiskotteluKonehallilla laiskottelusta seurasi välitön palaute.

Kokonaisuudessaan koneviikko oli positiivinen kokemus ja opetti meille paljon koneellisesta puunkorjuusta. Näin hauskaan viikkoon oli hieno päättää kevään opiskelu-urakka!

MukavaaSiellä kaikilla oli niin mukavaa!

Teksti ja kuvat (jos ei erikseen mainittu): Krista Katajainen

Opintoretki Seitsemisen kansallispuistoon

Oli kylmä tiistainen talvipäivä, kun ykkösluokkalaiset suuntasivat ensiluokkaiselle opintomatkalle Seitsemisen luonnonkauniiseen kansallispuistoon. Mukaamme matkalle lähti opettajista Petri Teko-Kotoi, joka saapui bussiin viimeisimpien joukossa. Ilman opettajaa reissusta olisi varmasti tullut katastrofaalinen farssi.

Ajettuamme pelipaikalle saimme heti kokea neitseellisen luonnon raakuuden, sillä luontoäiti oli päättänyt tarjota meille koko päivän kestävän lumisateen. Osaa oppilaista jo hiukan hirvitti, mutta kierros saatiin Petrin johdolla nopeasti käyntiin.

IkipetajaKuvateksti:Tarkkasilmäinen saattoi bongata jonkun männyn latvasta petolinnun pesän.

Jo kierroksen alussa törmäsimme todella suuriin ja vanhoihin mäntyihin, jonka kaltaisia ainakaan allekirjoittanut ei ollut elinaikanaan ennen nähnyt. Rinnankorkeudeltaan suu- rimmat männyt olivat reippaasti puolen metrin paremmalla puolella. Monista männyistä pystyi myös silminnähden näkemään, kuinka puut ovat joutuneet kokemaan elämänsä aikana useita metsäpaloja. Jotkut eivät olleet selvinneet, ja tästä todisteena olivat mahtavat kelomännyt.

lumisadesininen reppu1Kuvateksti: Lumentulo ei haitannut opetuksen kulkua.

jonossa 2Kuvateksti: Polunvarrella oli paljon suuria kelomäntyjä.

Matkan varrelta löysimme myös suuren kelopuun, jonka latvassa oli suuri onkalo. Tämän kaltaisessa paikassa asustaa yleensä esim. viirupöllö. Polun varrella oli myös räme.

Kelopuu3Todennäköisesti huuhkajan asuttama kelopuu.

jalkarikko4Kuvateksti: Metsän koulutusohjelma on armoton, sillä edes jalkarikko ei riitä syyksi jättää opintoretkeä tekemättä ;-).

Kierroksen jälkeen oli tiedossa eväiden syöntiä laavulla, joka sijaitsi jääpeitteisen järven rannalla. Eväinä ihmisillä oli tonnikalaa, makkaraa, leipää ja lämmintä juotavaa.

ruokailu5Kuvateksti: Taukopaikalla tunnelma oli perinteinen.

Ruokatauon jälkeen matka jatkui kävellen kohti seuraavaa kohdetta. Seuraava etappi oli kuusivaltainen metsä, jossa oli havaittavissa luonnontilaiselle kuusimetsälle tyypillinen pienaukkouudistuminen. Petri kertoi eriasteisten lahopuiden merkityksestä metsän eliöiden kannalta. Opimme myös tunnistamaan eri lahopuuasteet, joita on kaikkiaan 4. Kuusimetsästä löytyi hyvin paljon kaatuneita puita, joista valtaosa oli kaatunut 2000-luvun suurissa myrskyissä. Näimme myös paikan, joka on kuvattu Aarniometsä-kirjaan.

lahopuu8Kuvateksti: Opiskelijat riemuitsemassa neljännen asteen lahopuun löytymistä.

kaapa7Kuvateksti: Tytöt iloitsivat löydettyään suuren käävän.

ryteikkoa9Kuvateksti: Maasto oli paikoin vaikeakulkuista, mutta metsäammattilainen hallitsee hankalatkin olosuhteet.

Teksti ja kuvat: Mikko Uusitalo, ryhmän 13IM opiskelija.