Aihearkisto: yleinen

Opintomatka Itävaltaan

13IM-vuosikurssilla oli jo milteipä opintojensa alusta asti tavoitteena lähteä opintomatkalle viimeisenä opiskeluvuotena. Tähän tarkoitukseen kerättiinkin varoja opintojen aikana tekemällä erilaisia pikkuhommia esimerkiksi puun- ja mansikantaimien istutusta. Itse matkaa järjestämään valittiin 3 vapaaehtoista. He selvittivät muun muassa matkan määränpään, järjestivät vierailuja määränpäässä sekä hankkivat majoitukset ja lennot. Matkanjärjestäjät saivat opintopisteitä työstään. Apua suunnitteluun saatiin myös aiemmalta vuosikurssilta, joka oli myös tehnyt opintomatkan Itävaltaan.

Sunnuntai

Matkaan lähdettiin sunnuntaiaamuna Helsinki-Vantaan lentokentältä. Meillä oli yksi lennon vaihto Berliinissä.  Päästyämme perille Wienin lentokentälle huomasimme, että matkalaukuillamme oli eri suunnitelmat opintomatkan kulusta kuin meillä. Ihmetyksemme oli suuri kun Wienin lentokentällä odottelimme matkalaukkujamme saapuvaksi ja meille ilmoitettiin, että yksikään laukku ei ollut selvinnyt pahamaineiselta Berliinin Tegelin lentokentältä Wieniin. Ilmoitimme välittömästi matkalaukkujen katoamisesta ja meille sanottiin, että kadonneet matkalaukut saataisiin omistajilleen pikimmiten.

Lähdimme hyvillä ja luottavaisilla mielin tutustamaan keväiseen ja uskomattoman kauniiseen Wienin kaupunkiin. Kaupungin tarjontaan kuului erilaisia nähtävyyksiä, ravintoloita, kauppoja, kapakoita, puistoja, kahviloita ja terasseja. Wienin kaupunki oli suunniteltu erittäin kätevästi. Päivisin ja aamuisin keskustan tiet olivat täynnä pyöriä ja jalankulkijoita ja autoja näkyi vain harvakseltaan.  Vasta illan tullen tiet avautuivat autoille. Tämä helpotti paljon kaupungissa liikkumista ja teki kaupungista erityisen miellyttävän kulkea.  Myös arkkitehtuuri Wienissä oli upeaa. Virastorakennukset, kirkot, muistomerkit ja museot olivat kolossaalisia, tyyliteltyjä ja jokaisella oli oma historiansa.

Kaupunkikierros

Kaupunkikierros Wienissä

Maanantai

Matkan toisena päivänä lähdimme tutustumaan arboretumiin, jonne matkamme kulki miellyttävän Wienin kaupungin halki. Arboretumille saavuttuamme saimme tutkiskella monenlaisia kasveja. Osa kasveista oli vanhoja tuttuja opiskeluajoilta, mutta osa oli täysin tuntemattomia ainakin allekirjoittaneelle. Yhtäkaikki, arboretumin suuri lajitelma kasveja yhdistettynä Wienin kevääseen oli jokaiselle elävöittävä kokemus.  Iltapäivällä oli ohjelmaan varattu vapaa-aikaa, jonka jokainen käytti haluamallaan tavalla. Olimme yhteyksissä hotellimme kautta Berliinin lentokenttään ja yritimme saada kontaktin kadonneisiin matkalaukkuihimme. Meille sanottiin, että osa laukuista oli löytynyt ja oli haettavissa seuraavana päivänä Wienin lentokentältä.

Arboretum

Wienin arboretum

Tiistai

Tiistaiaamuna ennalta valitut kuljettajat kävivät hakemassa vuokra-autot, joilla meidän oli tarkoitus liikkua viikkomme Itävallassa. Autojen haku sujui ongelmitta, jonka jälkeen jännittyneenä palasimme Wienin lentokentälle hakemaan kadonneita laukkujamme. Päästyämme lentokentällä katsomaan löydettyjä laukkuja tunteet olivat sekavat. Ihmiset, joiden laukku löytyi, olivat helpottuneita.  Lyhyemmän korren nostaneilla, joiden laukku oli yhä kateissa, päällimmäisenä tunteena oli pettymys. Ryhmästämme viisi jäi ilman matkatavaroitaan, mukaan lukien allekirjoittanut. Meille luvattiin, että matkatavaramme saapuisivat seuraavaan määränpäähämme Steyriin. Oli siis aika jättää taakse kaunis Wienin kaupunki ja suunnata kohti uusia haasteita. Matka alkoi kohti Steyria ja Stora Enson sahaa, jonne meille oli varattu vierailu ja esittelykierros. Matkalla oli mahdollista ihastella kaunista Itävallan maaseutua.

Saavuttuamme sahalle meitä odotti erittäin tervetullut voileipäateria. Samalla kun söimme, saimme kuulla esitelmän metsätaloudesta Itävallassa sekä sahan toiminnasta. Itävallassa kasvaa noin yksi kuutiometri puuta sekunnissa ja täten on periaatteessa mahdollista rakentaa yksi omakotitalo 40 sekunnin välein, ainakin puuntuotoksen puolesta. Lisäksi saimme todella yksityiskohtaisen esitelmän sahan tuotteista. Esitelmän jälkeen teimme opastetun kierroksen sahalla.
Stora2

Vierailijat Stora Enson sahalla Itävalassa

Seuraavaksi oli vuorossa vierailu korjuutyömaalla vuoren rinteellä. Korjuutyömaa oli matkatavaroiden hukkumisen johdosta ilman maastovarustusta olleelle ja Suomen oloihin tottuneelle metsätalousinsinöörinalulle vaikeapääsyinen. Myös itse työmaan korjuuolosuhteet olivat haastavat johtuen vuorenrinteen suuresta kaltevuudesta. Korjuun avuksi metsäkoneeseen olikin lisälaitteeksi asennettu vinssi, joka helpottaa korjuuta jyrkillä vuorenrinteillä. Oppaamme mukaan vinssi oli kustantanut noin 60 000 euroa. Oppaamme kertoi myös, että metsänomistajat saavat Itävallassa 90€/m3 tukkipuusta ja 60€/m3 kuitupuusta, mutta puunhinnoista vähennetään korjuukustannukset, joten hinnat asettuvat yleensä melko lähelle Suomen hintoja. Oppaamme kertoi myös erilaisista hakkuita koskevista rajoituksista Itävallassa. Suurin osa rajoituksista koski lumivyöryriskiä tai uhanalaisia lajeja. Lisäksi oppaamme kertoi hieman metsänomistusrakenteesta Itävallassa, joka on melko samanlainen kuin Suomessa. Valtio omistaa metsistä hieman alle kolmanneksen ja loput ovat yksityisomistuksessa. Jokamiehenoikeuksia Itävallassa ei ole.  Päivän lopuksi majoituimme  Steyriin hotelliin.

Hakkuukohde

Vuoristometsien hakkuuta Itävallassa

Keskiviikko

Keskiviikkona vierailimme Mauthausenin keskitysleirillä. Mauthausen oli yksi suurimmista natsi-Saksan keskitysleireistä ennen toista maailmansotaa. Hilpeä tunnelma vaihtui nopeasti synkäksi, kun lähdimme kiertämään keskitysleiriä. Leirissä oli mahdollista kuunnella koskettavia aikalaistarinoita. Lisäksi esillä oli yksityiskohtaista materiaalia leirin historiaan liittyen. Ehkä koskettavin ja mieleenpainuvin yksityiskohta leirissä oli pimeässä huoneessa oleva valtavan kokoinen kivipaasi, johon oli kirjattu ja valaistu kaikkien selville saatujen leirillä kuolleiden ihmisten nimet. Valaistuja nimiä oli käsittämätön määrä. Paasin katseleminen veti hiljaiseksi.

Uunit

Keskiviikko iltapäivän vietimme iloisemmissa merkeissä patikoimalla Kalkalpenin kansallispuistossa. Patikointi jylhissä, henkeäsalpaavissa vuoristomaisemissa oli mukavaa. Patikointipolun vieressä kulki joki, jonka vesi oli peräisin vuorilta sulaneesta lumesta ja lähteistä. Vesi oli kristallin kirkasta ja juomakelpoista. Edellisillan juhlinnasta ja reippaasta patikoinnista johtuen moni sammuttikin janonsa kylmällä vuoristovedellä. Patikoituamme noin 8 km pääsimme määränpäähämme alppiniitylle, jossa ennalta määrätyt esittäjät kertoivat tarkemmin alueen luonnosta. Päästyämme takaisin autoille alkoi matka kohti Zell am Seeta. Matka oli pitkä, mutta maisemat ja matkaseura mahtavaa. Matkan aikana erityistä huomiota herättivät Itävallan lukuisat kirkot. Milteipä jokaisessa läpi ajamastamme kylästä löytyi toinen toistaan hienompi kirkko. Rohkeimmat opiskelijat päättivät jopa kohottaa maljan jokaiselle näkemälleen kirkolle matkan aikana. Saavuttuamme Zell am Seehen majoituimme vuokraamamme asuntoon, jossa vietimme loppuajan opintomatkasta. Keskiviikkoiltana halukkaat lähtivät tutustumaan Zell am Seen yöelämään.

Yhteiskuva

Luokan yhteiskuva Kalkalpenin kansallispuistossa

Torstai

Torstai oli varattu vapaapäiväksi ja jokainen sai tehdä mitä halusi. Osa opiskelijoista oli päättynyt käydä patikoimassa lähivuorilla. Allekirjoittaneen intohimona on jo pitkään ollut laskettelu ja olinkin päättänyt käydä vuorilla laskettelemassa hinnalla millä hyvänsä. Saavuttuamme välinevuokraamoon meille kuitenkin sanottiin, että kyseinen päivä ei oikein sovellu lasketteluun, sillä vuoret ovat pilvien peitossa. Vuorilla siis satoi kaatamalla ja näkyvyys oli nolla. Tästä hieman lannistuneena päätimmekin lasketteluporukan kanssa lähteä ajelemaan vuoristoon ja tutkimaan lähikaupunkeja. Vuoristoajelu olikin mukavaa. Näimme matkallemme muun muassa kuulut Krimmlin vesiputoukset. Vuoristotiet mutkittelivat kuin käärme ja joka kierroksella maisemat olivat entistä upeampia. Alkaessamme saavuttaa vuorenhuippua huomasimme ilman kylmenevän ja maassa olevan lunta. Päästyämme vuoren toiselle puollelle pysähdyimme tutkimaan kaupunkia ja etsimään ruokapaikkaa.  Ruokailun jälkeen oli aika lähteä takaisin Zell am Seehen.  Illalla kävimme kaikki yhdessä syömässä ravintolassa ja muistelimme tutoropettajamme Eveliinan kanssa kulunutta neljää vuotta. Seuraavana aamuna Eveliina lähti takaisin Suomeen.

Huviajelua

Huviajelua vuorilla. Sekunnin kuluttua kuvaaja sai lumipallosta

Perjantai

Perjantaina kävimme toisessa lasketteluvälinevuokraamossa, josta saimmekin tarvittavat välineet edullisesti. Olimme päättäneet mennä Kaprunin jäätikölle laskettelemaan ja sää olikin siihen mitä mainioin. Seuraavat noin kuusi tuntia kuluivatkin nopeasti euforisissa tunnelmissa. Nautimme käsittämättömän upeista vuoristomaisemista ja mahtavista laskettelurinteistä. Välillä ei oikein tiennyt keskittyäkö lasketteluun vai maisemiin.  Valloitimme Kaprunin jäätikön haastavimman rinteen Black Mamban, jonka kaltevuus oli paikoitellen jopa 63 %. Päällimmäisenä mieleen jäätiköltä jäivät laskettelurinteiden pituus.  Useita kilometrejä pitkät rinteet olivat jaloille melko rankkoja laskettavia, mutta väsymyksen huomasi kunnolla oikeastaan vasta illalla. Perjantai ja laskettelu olivatkin allekirjoittaneen mielestä koko reissun ylivoimaisesti paras päivä!  Niille, jotka eivät lähteneet laskettelemaan päiväohjelmaan kuului patikointia muun muassa Krimmlin vesiputouksilla ja osa pääsi myös käymään Kaprunin jäätikölle, mikäli maksoi hissilipun ylös.

Laskettelu1Laskettelu2

Laskettelua Kaprunin jäätikköllä

Lauantai

Launtaina jätimme taaksemme Zell am Seen ja matkasimme kohti Salzburgia. Salzburgissa meitä odotti keskiaikainen Salzburgin linna, jonne kuljettiin köysihissillä. Linnassa oli esillä jos jonkinnäköistä keskiaikaista vermettä ja asetta. Ehkä huomiota herättävimpänä esillä linnassa oli keskiaikaista kidutusvälineistöä. Linnakierros jäi hieman lyhyeksi tarkan aikataulun vuoksi. Ruokailtuamme Salzburgin kaupungissa matkasimme kohti lentokenttää, jonne palautimme vuokra-automme ja jäimme odottamaan lentojamme. Suureksi iloksemme saimme tietää, että lentomme olivat myöhästyneet ja saisimme nauttia Salburgin ahtaasta ja melko tunkkaisesta lentokentästä vielä hetken pidempään. Kiitimme matkalaukkujemme huolellisesta toimittamisesta määränpäähän ja lentojen ajallaan olemisesta lentoyhtiötämme Air Berliiniä. Päällimmäisenä tunteena oli väsymys, kun vihdoin pääsimme matkaan kohti pahamaineista Berliiniä, jossa meillä olisi vielä yksi koneen vaihto ennen lentoa kohti koti-Suomea.

Teksti ja kuvat: Miska Kuru, 13IM

Jatkuvan kasvatuksen salat auki

Metsäneuvontapäivä Niihamassa

Kolmannen vuoden metsätalousinsinööriopiskelijoina järjestimme 22.4.2017 Tampereen seudun metsänomistajille metsäneuvontapäivän Niihaman majan lähiympäristössä. Koulutuspäivä tarjosi metsänomistajille tietoiskuja ja havainnollistavia esimerkkejä eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatuksesta sekä sen luomista mahdollisuuksista. Aihe valittiin metsänomistajien toiveiden perusteella. Tapahtuma oli maksuton, ja se keräsikin mukavasti väkeä paikalle.

Olimme suunnitelleet kolme rastia. Aihealueita rasteilla olivat muun muassa erirakenteiskasvatuksen perusasioiden läpikäyminen, johon kuului esimerkiksi termien ja lakiasioiden avaaminen sekä menetelmän hyödyistä ja uhkista kertominen. Toisella rastilla haluttiin avata tarkemmin erirakenteiskasvatusta vaihtoehtona metsänkäsittelylle. Kolmannella rastilla opittiin tunnistamaan sopivia kohteita erirakenteiskasvatukselle.

Perusasiat

Perusasiat haltuun rastilla yksi

Ykkösrastille osui järveltä tuuli, ja ensimmäisen osion päätteeksi Lotta veti taukojumpan koko porukalle. Näin saatiin veri kiertämään ja nivelet notkeiksi ja pystyttiin siirtymään rastille numero kaksi.

Taukojumppaa

Taukojumppaa

Rastilla kaksi tarkasteltiin erirakenteiskasvatuksen monimuotoisuuspiirteitä, menetelmään sisältyviä riskejä sekä taloudellisia seuraamuksia ja maisemallisia seikkoja. Eri-ikäisen metsän kasvatuksessa suositaan ja hyödynnetään alikasvoksia, jotka ovat tärkeitä suojapaikkoja lähes kaikille riistalajeille, erityisesti metsäkanalinnuille. Merkittävä osa metsänomistajista on kiinnostunut käyttämään erirakenteista metsän kasvattamista ainakin osassa metsiään.

Metsänomistajille jaettiin tietoiskuja sekä esitettiin kysymyksiä puolin ja toisin. Aiheet selvästikin askarruttivat ja kiinnostivat. Oli hienoa, että keskustelua syntyi. Rastilla käytiin läpi myös erirakenteisen metsänkasvatuksen riskejä, joita ovat juurikääpä, ilmastolliset riskit ja korjuuvauriot. Erirakenteiseen kasvatukseen liittyy tasarakenteista kasvatusta enemmän epävarmuustekijöitä ja mahdollisia riskejä ja ongelmakohtia.

Riskien ja monimuotoisuus-seikkojen lisäksi rastilla käsiteltiin myös erirakenteiskasvatuksen taloudellisia seuraamuksia. Metsänomistajat olivat kiinnostuneita erirakenteiskasvatuksen taloudellisista yksityiskohdista, ja rastilla käytiinkin läpi kasvatusmenetelmien vertailua 65 vuoden kasvatuskaudella.

Kakkosrasti

Kakkosrastin kaksijaksoinen metsä ja tuhdisti tietoa

Kolmosrastilla metsänomistajat jaettiin kahteen ryhmään. Toiminnalliset rastit kruunasivat hienon päivän, ja keskustelu oli vilkasta. Kohteella tutustuttiin Pirkanmaan kuusikoissa tuhoja tekevään juurikääpään sekä laskettiin taimia. Luontainen taimettuminen on ehdoton edellytys päivän teemana olevan menetelmän onnistumiselle. Toinen ryhmä tutustui samaan aikaan esimerkkileimikkoon. Puut oli nauhoitettu niin, että metsänomistajille pystyttiin havainnollistamaan leimikkoon jäävät, kasvatettavat puut sekä luonnonhoidollisesti säästettävät puut. Relaskooppi ja pohjapinta-ala tulivat tutuiksi, kun metsänomistajat pääsivät tarkastelemaan jäävien puiden pohjapinta-alaa.

Oikukas sää ilmoitteli itsestään räntäsateen muodossa viimeisen tunnin aikana, mutta onneksi ei tullut kuin pari pientä kuuroa.

Juurikääpä

Juurikäävän itiöemä ihmettelyä livenä

Mallileimikkoa

Mallileimikkoa ja taimien laskentaa

Kolmosrastilta suunnattiin takaisin lähtöpisteelle, missä pääsi tankkaamaan lämmintä kahvia ja makkaraa. Summa summarum: sekä kouluttajat että koulutettavat olivat erittäin tyytyväisiä päivään.

Teksti ja kuvat: Maarit Kallio, 15AIM

 

Metsäpilkki 2016 – Pyryä ja pieniä saaliita

Vuonna 2012 aloitettu Metsäpilkki-perinne (http://metsa.blogs.tamk.fi/2012/04/12/metsapilkki-2012-vilppia-ja-villeja-ahvenia/) sai jälleen jatkoa, kun kahden kuivan vuoden jälkeen metsäopiskelijat pääsivät taas yhdessä Näsijärvelle kisaamaan kalojen narraamisesta torstaina 18. helmikuuta. Tänä vuonna pilkkikisoja ei päässyt pilaamaan jäiden sulaminen vaan pilkille päästiin kuin päästiinkin riittävän jäänpaksuuden turvin. Kisojen tukikohtana toimi Kaupinojan saunan Takkatupa joka oli varattu käyttöömme koko päiväksi.Kuva 1Alkuviikolla sääennusteita katsellessa hihkuttiin ja maalailtiin mielikuvia kauniista aurinkoisesta pilkkipäivästä. Toisin kävi, sillä puoliltapäivin jäälle lähdettäessä alkoi tiukka lumikuuro. Pahin pyry meni kuitenkin suhteellisen pian ohi, ja loppuaika saatiin pilkkiä leudossa pilvisessä kevätkelissä. Jäälle tehtiin nuotio ja nälkäisimmät paistoivat makkaraa. Toiset keskittyivät kokonaan pilkkimiseen eivätkä malttaneet ollenkaan tulla nuotiolle lämmittelemään. Heikoimmat jättivät leikin kesken jo parin tunnin nyppimisen jälkeen, kun taas muutamat ylempien vuosikurssien opiskelijat pysyttelivät jäällä kilpailuajan loppuun asti sinnikkäästi pilkkien.

Kuva 2kuva 3kuva 4

Iltapäiväviideltä peli puhallettiin poikki ja pilkit lyötiin takaisin reppuihin. Takkatuvalla hella kävi kuumana, kun lettuja oli paistettu päivän ajan paikallaolijoille. Viimeisille jäältä palaajillekin oli onneksi säästynyt mukava ja makoisa läjä lettuja.
Palkinnot jaettiin ja osallistujat pääsivät niin saunomaan kuin pulikoimaan avannossa, mikä olikin osalle porukasta päivän kohokohta. Illanviettoa jatkettiin saunalla rennoissa merkeissä.

Kilpailusarjat ja voittajat:
Suurin kalansaalis: Jussi Reko, 180g (7kpl)
Suurin kala: Jussi Seppä, 29g
Pienin kala: Jussi Reko, 15g
Kaunein kala: Jussi Reko
Paras asenne: Lauri Kahila, täydet 5 tuntia jäällä.

kuva 5                                               Kisojen kaunein kala.

Kalaa siis saatiin, mutta pieniä ne olivat. Neljännen vuosikurssin opiskelijat kahmivat kaikki palkinnot. Liekö tähän syynä taito, kokemus, se että pilkkijöistä suurin osa oli juurikin nelosia vaiko se että myös kisan tuomarit olivat nelosia… Tiedä häntä. Koittakaapa nuoremmat löytää sisäinen pilkkijänne ensi kevääseen mennessä, jotta kisailijoita ja kaloja nähtäisi myös tulevissa kisoissa!

Teksti: Krista Katajainen
Kuvat: Krista Katajainen ja Iida Kauhanen

Kisoissa mukana:
TAMPIO – Tampereen ammattikorkeakoulun metsäopiskelijat ry
Kalastus-Suomi
Nippon Verkko Oy
Clas Ohlson

Puunkorjuuta kokorunkomenetelmällä

Vaikka metsätalousopiskelu on hyvinkin maastopainotteista, koostuu opintojen neljäs        vuosi kuitenkin pääasiassa teoriaopinnoista. Maastopäiviä oli jo ehtinyt tulla vähän ikävä, ja otimmekin ilolla vastaan mahdollisuuden päästä käymään Koskitukin avohakkuuleimikolla, jossa hakkuu toteutettiin kokorunkomenetelmällä.
Meillä täällä Pohjoismaissahan vallalla on puutavaralajimenetelmä, jossa rungot katkotaan haluttuihin mittoihin jo kaadettaessa. Kokorunkomenetelmässä taas rungot katkotaan vasta tuotantolaitoksella, jolloin ne saadaan katkottua optimaalisesti tiettyyn käyttötarkoitukseen. Kokorunkomenetelmä on yleisempi käytäntö muualla maailmassa.

kuvaK1kuvaK 2

Vierailu leimikolla oli mielenkiintoinen, koska ainakaan allekirjoittanut ei ollut moista korjuuta aikaisemmin nähnyt, eikä systeemiin ollut muutenkaan tullut kovin tarkasti pereh-dyttyä. Kuskeja jututtaessa kävi ilmi, että isoimpia vaatimuksia menetelmän käyttöön on riittävän suuri varastotila. Leimikkokaan ei saisi olla pienimmästä päästä, sillä myös puiden kaato vaatii enemmän tilaa ja sen täytyy suuntautua niin, että tyvi osoittaa varastopaikalle, jotta pölkyt saadaan kuljetettua. Puiden kaukokuljetus puolestaan asettaa omat rajoituksensa esimerkiksi tien mutkaisuudelle.

Metsäkuljetukseen leimikolla käytettiin pihtipankkoja, joilla saadaan juonnettua noin 20 m3 puuta kerralla; siis saman verran kuin tavallisessa metsätraktorikuormassa mutta paljon nopeammin. Tämä oli ainakin itselleni yllätys, sillä mielestäni tällainen metsäkuljetus näytti melko hitaalta. Metsätraktorin pihtipankot on suht nopeasti vaihdettavissa tavallisiin, jotta metsästä saadaan kuljetettua pois myös kuituosat siihen tavalliseen tyyliin.

Kokorunkomenetelmä on siis siihen soveltuvalla leimikolla tehokas systeemi ja palvelee varsinkin tukkien loppukäyttäjää. Myös hakkuukonekuskille työ on helpompaa ja molemmat työmaalla tapaamamme kuskit toivoivatkin enemmän tällaisia työmaita. Mielenkiintoista olisi päästä vierailemaan myös sahalla ja nähdä näiden pitkien tukkien katkonta- ja käsittelyprosessi.

kuvaK3

Teksti ja kuvat Krista Katajainen

Voimalinjaa nauhoittamassa

Neljännen vuosikurssin (12im) opiskelijat tekivät syksyllä loppurutistuksen luokan varainhankintaan, kun Metsänhoitoyhdistys Päijät-Häme tarjosi meille työmaaksi Parkanosta Ylöjärvelle ulottuvan 110kW voimalinjan reunapuuston hakkuun nauhoitusprojektia. Me emme olleet saaneet nauhoituksesta tarpeeksemme kesän harjoitteluissa, joten tartuimme tietenkin tarjoukseen. Tämän noin 90 kilometrin pituisen linjan lisäksi tehtiin myös lyhyempi, 14 kilometrin nauhoituspätkä Satakunnan puolella.

kuva1Homma aloitettiin, kun saatiin mhy:ltä kartat ja ohjeistus työn tekemiseen. Linjan               reunoille nauhoitettiin siis metsätilojen rajat, jotta konekuskit tietävät milloin tilanomistaja vaihtuu. Lisäksi mittasimme jokaisen tolpan kohdalta etäisyyden, jonne asti hakkuu minimissään on tarkoitus toteuttaa.

Nauhoitustyötä tehtiin loka-marraskuussa yhteensä neljänä päivänä vaihtelevalla osallistujamäärällä. Nauhoitus suoritettiin yleensä työpareittain tai -partioittain kahden parin käyttäessä yhtä autoa. Parhaimmillaan työ oli erittäin tehokasta, kun linja jaettiin sen kanssa risteävien teiden kohdilta pätkiin niin, että työparit kulkivat joka toisen pätkän linjaa nauhoittaen ja tällä välin toinen työpari ajoi auton seuraavalle tielle ja lähti siitä taas etenemään jalan.

kuva2kuva3kuva4Maasto vaihteli matkan aikana komeista mäntykankaista upottaviin rämeisiin. Välillä maasto aiheutti myös ongelmia nauhoittajille, kun esimerkiksi leveiden suo-ojien ylitykset koituivat kylmäksi kohtaloksi.

Työ oli loppujen lopuksi ihan hauskaa puuhaa ja nauhoituspäivien tapahtumista on saatu monet hyvät naurut (kiitos kännykkäkameroiden, hassuttelut eivät pääse unohtumaan). Yhdessä tekeminen ja touhuaminen on kivaa ja nämä maastossa vietetyt päivät olivat hyvää vastapainoa neljännen vuoden hyvinkin teoriapainotteiselle opiskelulle. Tämä projekti oli hyvä esimerkki myös siitä, mitä kaikkea hyvää kesän harjoittelupaikka ja siellä luodut kontaktit voivat poikia. Aikaisempina vuosina kerätyillä sekä tästä tienaamillamme varoilla on oikein kiva lähteä keväällä opintomatkalle Itävaltaan!

kuva5

Teksti Krista Katajainen
Kuvat 12im opiskelijat

Metsäopiskelijoiden Kesäkisat Tampereella – hyvää meininkiä hienossa miljöössä

Valtakunnallisten ja vuosittaisten metsäopiskelijoiden Kesäkisojen järjestäjävuorossa oli tänä vuonna Tampere. Lokakuun alkupuolella kutsuttiin siis jälleen metsäopiskelijat koolle kun kisat käynnistyivät perjantaina 9.10. ja jatkuivat aina sunnuntaiaamuun asti.
Kisapaikaksi oli valikoitunut Pättiniemen leirikeskus Aitolahdessa. Lisämajoitustilaa saatiin Aitolahden vanhasta pappilasta, joka sijaitsee aivan leirikeskuksen vieressä. Näin saimme kaikki kisailijat majoitettua ja suurimman osan vieläpä ruhtinaallisesti petipaikoille. Eräs pitkän linjan kisailija oli kerrassaan hämmästynyt saapuessaan paikalle ja kuullessaan sänkymajoituksesta; oli kuulemma ensimmäinen kerta kun ei tarvinnut nukkua luokkahuoneen tai liikuntasalin lattialla!

rakennusKisojen sydän eli kisakeskus keittiöineen aamuauringossa. Keittiössä touhuttiin aamusta iltaan jotta nälkäiset kisailijat saatiin muonitettua, ja hyvin saatiinkin!

Paikalle saapui yhteensä yli sata metsäalan opiskelijaa ympäri Suomen, niin ammattikor-keakouluista kuin yliopistoistakin. Väkeä ja vipinää siis riitti, kun satapäinen opiskelijajoukko pelaili, kisaili, saunoi ja viihtyi viikonlopun yli Pättiniemen idyllisessä ympäristössä. Kelikin suosi meitä; aurinkoa riitti lähes koko viikonlopun yli, vaikka toisaalta lämpötila putosi välillä nollan talvisemmalle puolelle.

Viikonlopun aikana Pättiniemessä kisailtiin perinteisesti mölkky-, jalkapallo- ja köydenvetomestaruudesta, ja kiertopalkinnot vaihtoivat taas haltijaa seuraaviin kisoihin asti. Jäipä toinen niistä Tampereellekin, kun vedettiin köyttä niin kovasti! Näiden perinteisten kisalajien lisäksi mittaa otettiin tikan- ja tukinheitossa. Myös parhaiten kisojen eläinteeman mukaan pukeutuneet palkittiin.
Kisoihin olennaisena kuuluivat myös viralliset Suomen Metsäurheiluliiton myöntämät Metsäopetuksen SM-metsätaitokilpailut. Käytännön syistä kisarata oli tehty Kauppiin, jonne kisailijoita kyydittiin lauantaiaamuna ratkomaan metsäisiä tehtäviä. Kaupungin ulkoilu- ja virkistysalueella kulkeva rata lukuisine polkuineen loi haastetta suunnistusosuuteen osallistuneille taitoilijoille.

mölkkyMeidän Teemu heittovuorossa. Mölkkymestaruus meni tällä kertaa Mikkeliin.

köydenvetoTiukkaa köydenvetoa Rovaniemeä vastaan.

puvutPukukisassa voiton veivät Rovaniemen ötökkä- ja lehmätytöt 🙂 Rovaniemeltä kisoihin saatiin myös kansainvälistä vahvistusta, sillä kuvassa vasemmalla heidän tsekkivaihtarinsa.

Iltaisin tietysti saunottiin ja rohkeimmat myös uivat jo kovin kylmässä Näsijärvessä. Pättiniemi tarjosi tähän hyvät puitteet kaksine saunoineen ja rantoineen. Saunanraikkaat kisailijat jatkoivat vielä illanviettoa Tampereen yöhön.

saunaSaunanlämmittäjät laituria testaamassa? Hyvin näyttää kestävän! Hyvin lämpesivät saunatkin ja kisailijat saivat löylyistä lämpöä viileneviin iltoihin

Kisat ja järjestelyt sujuivat lopulta aivan hienosti, kaikesta järjestäjiä ennen kisoja vaivanneesta stressistä ja jännityksestä huolimatta. Kisavieraat tuntuivat viihtyvän hyvin ja positiivista palautetta saatiin sen verran, että kisojen voidaan sanoa olleen onnistunut tapahtuma. Kiitos tästä kuuluu huikealle järjestäjäporukallemme, jonka ansiosta niin ruokapuoli, ohjelma, metsätaitoilu, ensiapu, järjestyksenvalvonta, siivous kuin kaikki muutkin käytännön järjestelyt toimivat hienosti. Kiitos kuuluu myös kaikille kisoihin osallistuneille, joita ilman kisoja ja hyvää meininkiä ei tietenkään olisi ollut.
Seuraavan kerran porukka kokoontuukin yhteen Rovaniemellä, kun tulevat Talvikisat juhlitaan helmikuulla Lapin maisemissa. Toivotaan, että tänä vuonna Talvikisoihin riittäisi luntakin!

KristaAllekirjoittanut kiittää ja kuittaa, olihan meillä kivaa!

Teksti Krista Katajainen
Kuvat Krista Katajainen ja Elina Sipilä (+ tuntematon tähtivierailija)

Kisoissa mukana:
Suomen Metsäsäätiö
Metsämiesten Säätiö
Lähitapiola
Suomen Metsäkeskus
Metsäkustannus Oy
Metsäteollisuus ry
Metsänhoitoyhdistys Pirkanmaa
Uittokalusto Oy
Metsä Group
Agrimarket
Finlayson Oy
Tampereen Paahtimo
Yrjö Wigren Oy
Jussinhannan Leipä Oy
METO – Metsäalan Asiantuntijat ry
MEOL – Metsäalan Opiskelijat ry
Tampereen ammattikorkeakoulu
TAMPIO – Tampereen ammattikorkeakoulun metsäopiskelijat ry

Ensimmäisen opiskelukuukauden tunnelmia – 15IM

Elokuun 18. päivänä TAMK:n F-siipeen saapui joukko ihmisiä, jotka olivat aiemmin kesällä saaneet tiedon siitä, että opinnot metsätalousinsinööriksi alkaisivat tänä syksynä. Suurimmalle osalle Tampere, mustamakkara ja TAMK olivat entuudestaan kartoittamatonta seutua, tulevista opiskelijatovereista kaikki tiesivät vielä vähemmän.mustamakkara

Kun suomalaisen tavan mukaan oli ensin istuttu täydessä hiljaisuudessa hämyisessä luokassa, koska kukaan ei kehdannut mennä luokan eteen ja sytyttää valoja, aloitettiin tutustuminen muihin mykkäkoululaisiin. Ja kyllähän sitä puhettakin syntyi, kun siihen oli lupa saatu. Kierroksen päätteeksi voitiin todeta, että luokka oli täynnä eri-ikäisiä ihmisiä, eri puolilta Suomea, jotka kaikki halusivat syystä tai toisesta opiskella metsätaloutta. Parempaa tuttavuutta tehtiin vielä samalla viikolla vapaamuotoisempien illanistujaisten merkeissä.

Orientoivalla viikolla vahvistui opintojen alkamisen lisäksi sekin, että tulisimme viettämään ensimmäisen kahden vuoden aikana paljon aikaa maastossa. Lisäksi esille nousi käsite ”problem based learning”, josta kenelläkään ei vielä tuossa vaiheessa ollut kunnollista käsitystä. Kumpikin asia otettiin luokan keskuudessa hyvin vastaan, vaikka jälkimmäinen oppimismuoto herättikin jonkin verran ihmetystä.

Tutoriaali-istuntoja päästiinkin kokeilemaan käytännössä jo seuraavalla viikolla, eivätkä ne opiskelukaverit paljastuneet sen pelottavammiksi sielläkään, vaikka opettaja lopuksi totesikin, että: ”On täällä joku joskus itkenytkin”. Käsitys itse alasta, jota olimme tulleet opiskelemaan, selkiytyi paremmin, kun kouluun saapui vierailevia luennoitsijoita, jotka olivat itsekin TAMK:sta aikanaan valmistuneet. Päällimmäiseksi mieleen jäi ajatus siitä, että neljän vuoden opintojen jälkeen työelämään tulisi astua tuore insinööri, joka hallitsee työssään tarvitsemat perustaidot ja on ennen kaikkea hyvä tyyppi. Ja niinhän niitä perustaitoja alettiinkin sitten harjoitella aivan ruohonjuuritasolta kasvien ja maalajien tunnistamisen, metsätyypin määrittämisen ja suunnistuksen merkeissä.

kasvikirja
Kun korkeakoulussa kerran ollaan, niin olennaisena osana opiskelua ovat erilaiset tapahtumat ja karkelot. Eniten ensimmäisillä viikoilla luokkaa puhuttivat tulossa olevat Tursajaiset, joissa meistä ”virallisesti” tehtäisiin ammattikorkeakoulun opiskelijoita. Tutorimme Eetu ja Roope toivat jännitykseen oman lisänsä kertomalla edellisvuosien upeasti onnistuneista asuvalinnoista ja metsäläisten ylivertaisesta meiningistä muihin aloihin nähden. Mitä siis ylle, kun koko koulu katsoo (kysymys, jonka vuoksi monet aamuisin myöhästyvät siltä klo 08:15 alkavalta luennolta)? Tasapuolisuuden nimissä luokan kesken laitettiin äänestys pystyyn. Ja kyllähän siellä kaikenlaista ehdotettiinkin: rölli, maahanmuuttajat, metsuri, jätesäkit jne. No, lopputulos näytti kutakuinkin tältä:ryhmäkuva
Koulun yhteisten tapahtumien lisäksi luokkalaisten kesken on jo järjestetty omiakin illanistujaisia. Lisäksi TAMPIO:n liikuntavuorotkin ovat saaneet houkuteltua uutta vuosikurssia saapumaan vielä päivän päätteeksikin kampusalueelle.

Voinkin siis hyvillä mielin todeta koko aloittaneen vuosikurssin puolesta, että opinnot ovat lähteneet käyntiin iloisissa merkeissä. Eiköhän meistä vielä niitä asiansa osaavia metsätalousinsinöörejä sekä ennen kaikkea hyviä tyyppejä vielä valmistu.

-Joonas Laaksonlaita

Beannachdan à Alba!

elikkäs terkkuja Skotlannista! Kielenä on gaeli, paikallinen alkuperäiskieli.
Suoritan kevätlukukauden opintoni Invernessin kaupungissa, Skotlannissa. Oppilaitoksena on Scottish School of Forestry, joka on osa Inverness Collegea, joka on osa University of Highlands and Islandsia. Tiedän, monimutkaista, itselläkin meni kolme kuukautta selvittää miten tämä homma toimii. Käytännössä tällä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, paitsi silloin kun joku kysyy, missä opiskelen.

Kuva Auntola Metsän kampus ei ole mitenkään hulppea, mutta eipä sen tarvi ollakaan. Ilmapiiri metsäläisten kesken on todella rento ja ystävällinen, kuten sekä skotti- että metsäkulttuuriin kuuluu.

Skotlantilainen (tai ainakin tämän yliopiston) opintosysteemi toimii hieman eri lailla kuin Suomessa. Täällä tavallinen reitti kandidaatin tutkintoon kulkee erilaisten alempien tutkintojen kautta. Ensimmäisenä opintovuonna suoritetaan Higher National Certificate (HNC Forestry), jonka jälkeen tarkoitus on viettää toinen vuosi kokonaisuudessaan työharjoittelussa. Kolmantena vuonna suoritetaan Higher National Diploma (HND Forestry) ja mikäli vielä haluaa jatkaa, neljäntenä vuonna suoritetaan lopullinen kandin tutkinto (BSc of Sustainable Forest Management). Missä tahansa vaiheessa voi siis lopettaa opinnot, ja silti on jonkintasoinen tutkinto taskussa. Kätevää? Vuoden mittaisen harjoittelun aikana opiskelijat pääsevät myös yleensä kokeilemaan useita erilaisia työtehtäviä, mikä valmentaa heitä mielestäni parhaalla mahdollisella tavalla opiskelun jälkeiseen työelämään.

Kuva douglasEuroopan pisin havupuu, douglaskuusi, 66,4 metriä.

Kuva avohakkuuAvohakkuut on täällä aika karua katsottavaa.

Kuluneen kolmen kuukauden aikana olen päässyt näkemään ja oppimaan paljon paikallisesta metsätaloudesta ja -teollisuudesta. Opettajat ottavat meidät vaihtarit hyvin huomioon ja ilmoittavat aina erilaisista maastoretkistä ja vierailuista, vaikkemme olisikaan kyseisillä kursseilla. Tämän ansiosta pääsin mm. vierailemaan OSB-levytehtaalla sekä seuraamaan köysiratajuontoa aika hienoissa maisemissa. Ja pitipä tulla tänne asti näkemään Bracke-istutuskonekin. Toukokuussa on luvassa vielä viikon mittainen opintomatka Englannin ja Skotlannin rajoille tutustumaan mm. Lake Districtin kansallispuistoon.

Paikallinen metsätalous ja metsänhoito tuntuvat välillä olevan melko lapsen kengissä. Harvennukset jäävät usein tekemättä, ja avohakkuut ovat valtavia eikä sanaa säästöpuu tunneta (toisaalta tuuli puhaltaisi kyllä täällä säästöpuut heti nurin). Metsätalouden kannattavuuteen vaikuttaa suomalaisin silmin katsottuna huono metsätieverkosto. Lisäksi ongelmia aiheuttaa suuri peurakanta, joka tekee metsien uudistamisesta paikoitellen lähes mahdotonta ilman aitausta. Skotlannin pinta-alasta metsien peitossa on tällä hetkellä 17 %, ja tavoitteena on 25 % vuoteen 2050 mennessä, pääasiassa havupuuistutusten avulla. Sitkakuusi (Picea sitchensis) on kova sana, se kasvaa täällä uudistuskypsäksi parhaimmillaan 40 vuodessa. Kovassa huudossa on myös sanapari ”native woodlands”, jolla yleensä tarkoitetaan männiköitä. Niiden pinta-alan lisäyksellä halutaan kunnioittaa perinteitä, suojella ja lisätä biodiversiteettiä sekä tiettyjä uhanalaisia lajeja (mm. metso on erittäin korkeassa asemassa) sekä tietysti tuottaa taloudellista voittoa.

 

Kuva rinne

Kuva köysirata

Kuva motoSuomalainen (ja ruotsalainen…) metsätalous tunnetaan täällä hyvin ja sitä pidetään suuressa arvossa. Moni onkin ihmetellyt, miksi minä, suomalainen, tulin tänne opiskelemaan metsätaloutta. Olen kuitenkin oppinut täällä paljon ja on mielenkiintoista nähdä oikeasti, miten metsätaloutta harjoitetaan oman maan rajojen ulkopuolella. En myöskään ajattele, että ulkomaanvaihdossa olisi kyse pelkästään opiskelusta. Tämä on kokemus, joka linkittyy kaikkiin elämänalueisiin, ja opiskelu tulee siinä samalla.

Kuva muffinssiTässä tapa joka voitaisi adoptoida TAMKiin: opettajan leipomia muffinsseja maastopäivänä.

Olen todella nauttinut ajastani täällä. Inverness on ihana ja kaunis kaupunki, paikalliset ihmiset todella ystävällisiä ja eipä sääkään ole ollut aivan niin kauhea kuin etukäteen pelkäsin. Skottimurrettakin ymmärtää päivä päivältä enemmän. Asia, jota täällä rakastan kaikkein eniten, on maisemat. Harva tulee ajatelleeksi sitä maisemien monimuotoisuutta jonka Skotlannista voi löytää: kaikkea pitkistä hiekkarannoista jyrkkiin rantakallioihin, korkeisiin vuoriin ja upeisiin metsiin, unohtamatta tietenkään kanervaa kukkivia nummia ja niillä käyskenteleviä lampaita. Täällä on jokaiselle jotakin, vaikkakaan ei siellä rannalla paljon aurinkoa palvota näissä lämpötiloissa ja tällä sademäärällä.

Kuva rantsuKuva maisemaaKuva lammasKuva narsissi

Olen aidosti iloinen ja onnellinen, että olen saanut viettää kevääni juuri täällä, juuri näiden ihmisten kanssa, ja nyt, kuukausi ennen kotiinpaluuta, kun kevät alkaa olla jo pitkällä ja luonto kauneimmillaan, alan pelätä paluulennon aiheuttamaa haikeutta (ja heti paluun jälkeen alkavaa harjoittelujaksoa). Uskon kuitenkin että viimeiset viikkoni täällä ovat yhtä upeita kuin menneet, ja että vaihdon päättyessä voin sanoa sen todella kannattaneen.

Love,
Krista
Kuva Erasmus Kuva metsämiesten säätiö

MTK:n metsäpolitiikan seminaari Vantaalla

Metsätalouden kolmannen vuoden opiskelijat osallistuivat 25.−26.3. Vantaan Tiedekeskus Heurekassa järjestettyyn MTK:n metsäpolitiikan seminaariin. Seminaariin osallistui metsätalouden opiskelijoita ympäri Suomen, joten se tarjosi myös hyvän tilaisuuden verkostoitumiselle. Seminaarin tavoitteena oli esitellä MTK:n toimintaa ja puhua ajankohtaisista metsäpoliittisista kysymyksistä. MTK:n toiminnan tunteminen on tärkeää varsinkin nyt, kun lakiuudistuksen myötä metsänhoitoyhdistykset ovat osa

MTK, eli Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto ajaa maanviljelijöiden, maaseutu-yrittäjien ja metsänomistajien asiaa niin alueellisesti, kansallisesti kuin kansainväli-sestikin. MTK on vahvasti mukana puolustamassa jäseniensä etua mm. lainsäädäntöä laadittaessa tai mietittäessä metsätalouden tukia ja verotusta. Viime vuosina metsä-taloutta ohjailevaa lainsäädäntöä onkin muutettu monin tavoin, ja MTK on ollut aktii-visesti mukana uusia lakeja laadittaessa.4uusiKuvateksti: Tarjolla oli paljon ajankohtaista tietoa myös esitteinä

Seminaarissa kuultiin monia esiintyjiä suoraan metsäpolitiikan ytimestä; esiintyjinä olivat mm. Maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston ylijohtaja Juha Ojala, MTK:n kehitysjohtaja Markus Lassheikki, MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen sekä MTK:n tutkimusjohtaja Erno Järvinen. Mielenkiintoista keskustelua tarjosi myös paneelikes-kustelu, johon oli koottu edustajia mm. MTK:sta, Metsäteollisuus ry:stä sekä WWF:ltä.

3uusiKuvateksti: Seminaari järjestettiin Heurekan auditoriossa

Tapahtumassa ainakin itselleni uutta oli niin kutsuttu sosiaalinen seinä, eli keskustelu-palsta, jolle yleisö sai tekstiviesteillä lähettää kysymyksiä ja kommentteja aiheeseen liittyen. Aluksi hieman epäilin mahtaako kyseinen järjestelmä toimia, mutta loppujen lopuksi se toimi yllättävän hyvin. Välillä kysymyksiä suorastaan sateli eikä kaikkia pystytty millään käsittelemään, mikä oli hyvin harmillista. Kommenteista ja kysymyksistä kuitenkin huomasi selkeästi, että opiskelijat seuraavat tarkasti aikaansa ja ovat kiinnostuneita siitä, minne metsäala on menossa. Kenellekään ei kuitenkaan taida tulla yllätyksenä, ettei asiattomilta ja aiheeseen kuulumattomiltakaan viesteiltä täysin säästytty. Toisaalta toivathan ne viihdettä, ainakin yleisölle…

Seminaarissa keskeisiksi aiheiksi nousivat mm. biotalouden nousu, puun riittävyys uusien investointien tullessa, ainespuun käyttö energiantuotannossa, sertifiointi sekä erilaiset suojeluhankkeet. Biotaloudesta povataan metsäalan pelastusta ja Suomeen onkin todennäköisesti tulossa lähitulevaisuudessa suuria investointeja, ja puun kysyntä tulee kasvamaan. Kun puun merkitys energian tuotannossa kasvaa samaan aikaan, on puun riittävyydestä oltu huolissaan. Uusien VMI-tietojen mukaan puuta kuitenkin riittää. Erimielisyyksiä kirvoittaa kuitenkin kysymys siitä, onko ainespuuta järkevää ohjata polttoon ja energiantuotantoon.

5uusiKuvateksti: Esitelmät tarjosivat keskustelunaihetta myös väliajoille

Positiivisena asiana meille alan opiskelijoille on, että ainakin MTK:n usko metsäalan tulevaisuuteen ja työllistävyyteen on vankka. Paperin kysynnän laskun myötä monet ehtivät jo pelätä metsätalouden olevan auringonlaskun ala, mutta biotalouden nousu ja uudet innovaatiot sekä uusiutuvan energian merkitys ovat luoneet metsäalalle aivan uusia mahdollisuuksia. Näyttää siltä, ettei metsien merkitys Suomelle ole ainakaan vähene-mässä, mutta kohteet jonne puu lopulta päätyy, tulevat muuttumaan.

2 uusi MTK:ta.Kuvateksti: Vapaa illanvietto tarjosi hyvän mahdollisuuden verkostoitumiselle

Teksti ja kuvat:   Satu Koivisto 12IM